Villeä harmitti. Todellakin. Hän olisi tahtonut pelikauppaan Sampan kanssa. Mutta ei päässyt. Häntä raivostutti.

Ville tömisteli kotiinsa, käynnisti tietokoneensa ja alkoi selata läheisen pelikaupan nettisivuja. Siellä oli jotain hänelle tarkoitettua – lempipelinsä uusi lisäpaketti. Hän haluaisi tämän.

Ovi kävi. Kello oli viittätoista yli kaksi. Emmi harppoi sisälle taloon vihaisena: - Etkö sinä sittenkään hakenut minua koulusta! Jouduin soittamaan jo äidillekin ja kertomaan, että olit rikkonut lupauksesi! Emmi heitti koulureppunsa lattialle. Hän käveli keittiöön ottamaan välipalaa.

Villen puhelin soi. Siellä oli hänen äitinsä. - Muistathan nyt varmasti viedä Emmin hammaslääkäriin kello kolmeksi, hän on vielä pieni, eikä uskalla lähteä sinne itse, äiti muistutti. Ville hakkasi nyrkillään tietokonetta, silkasta raivosta. Ai, että Emmi, jo kahdeksanvuotias tyttö, ei muka uskaltaisi itse lähteä hammaslääkäriin!

Emmi huusi keittiöstä: - Nyt sinun täytyy lähteä viemään minua hammaslääkäriin, muuten kerron äidille, että et vienyt minua sinne! Ja siinäpäs sinulta lähtee mukavasti viikkorahoja jo pois, kiitos tuonkaltaisen laiskuutesi! – Kuulepas! Sinun takiasi en päässyt pelikauppaankaan Sampan seurassa! Ville huusi. – Häh? Mitä pahaa siinä on? Emmi ihmetteli.

 

 


 

Miten kertomus jatkuu, nyt on sinun vuorosi!

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja