Minun lemmikkini
Marsu
Marsurouvat Rosita ja Vanamo eivät tappele keskenään oikeastaan koskaan. Yhteiselo luontuu myös perheen muiden lemmikkien kanssa. Petteri-kani sekä Portugalin podengo-koirat Lyyli ja Hilma vilkastuttavat helsinkiläisen Niklanderin perheen elämää.
Pörröinen Rosita ja sileäkarvainen Vanamo viihtyvät Roosan (13) ja Linnean (10) sylissä, eivätkä edes yritä hypätä pois. Ne pitävät myös toisistaan. Vappuna syntynyt 3-vuotias Vanamo menee usein vuotta vanhemman toverinsa kylkeen kyyhöttämään kuin turvaa hakemaan. Vanamo ostettiin Rositalle kaveriksi, kun edellinen Nasu-niminen marsu kuoli. Ja Rosita hyväksyi Vanamon heti.
Marsut ovat laumaeläimiä, joten niitä pitäisi aina hankkia vähintään kaksi. Mieluiten molemmat naaraita, ellei halua ryhtyä hoitamaan marsunpoikasia. Kaksi urosta taas ei välttämättä siedä toisiaan samalla reviirillä.
Marsujen hampaat kasvavat koko niiden eliniän. Siksi on tärkeää, että ne saavat ruuaksi pellettejä ja porkkanoita. Kova ruoka kuluttaa hampaita, näin ne eivät pääse kasvamaan ylipitkiksi ja vahingoittamaan purentaa. Häkissä täytyy olla aina saatavilla raikasta vettä sekä kalkki- ja suolakivet. Liian tuoretta ruokaa ei saa antaa liikaa. Voikukanlehdet ovat marsujen herkkua, mutta niistä voi tulla ripuli. Kaalin antaminen on jopa vaarallista: marsu voi kuolla ilmavaivoihin.
Kerran parissa kuussa Rositalla ja Vanamolla on ”kylpyläpäivä”. Roosa ja Linnea kylvettävät marsurouvat. Sen jälkeen vuorossa on parturi ja manikyyri. Pitkäkarvaisen Rositan turkki on leikattava, muuten se voisi kasvaa vaikka puolimetriseksi. Myös kynnet on lyhennettävä säännöllisesti. Lopuksi tytöt käärivät lemmikkinsä pyyhkeisiin ja antavat niille herkkuja, viinirypäleitä ja kurkkua.
Saan myös hyvän marsunkesytysvinkin. Kun eläin tulee uuteen kotiin, sille kannattaa antaa herkkuja vain silloin, kun sen ottaa syliin. Näin eläin oppii yhdistämään omistajansa seuran hyvään ruokaan, ja se kesyyntyy helposti.
Rosita ja Vanamo kujertavat edelleen tyytyväisinä tyttöjen polvella. Niillä ei ole kiire mihinkään.
Kuva: Susanna Saxell.
Julkaistu JiiPee-lehden numerossa 6/2009.
Kissa kaverina
Kun Valtteri näki kissansa ensimmäistä
kertaa, se tuntui heti omalta.
Neljä vuotta sitten Kalle oli pieni pentu ja eleli sisarusparvensa kanssa Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen talossa. Valtteri Harakka (9) saapui äitinsä kanssa valitsemaan itselleen kissaa. Kalle tuntui heti omalta. Päästyään uuteen kotiinsa Kalle tutki muutaman päivän asuntoa ja asettui sitten taloksi.
Puolen vuoden päästä Kalle sai seurakseen lajitoverinsa Kertun. Koska Kertulla oli erilaisia sairauksia, sille syötettiin hienoja ja kalliita ruokia. Ja niitä Kallekin tottui syömään. Kerttu sai uuden kodin, mutta Kallesta eläinkaupan raksut maistuvat edelleen paremmilta kuin tavallisesta ruokakaupasta hankitut.
- Kallella on kova leikkimisen tarve. Se kynsii raapimispuutaan ja tykkää hiuksista. Jos ravistaa hiuksiaan, niin Kalle tulee leikkimään niillä. Lempilelu on pehmohiiri, sitä se jahtaa villinä. Kalle saa välillä hepulikohtauksia, Valtteri kuvailee.
Entä mitä kissan hoitaminen edellyttää? Valtteri listaa tärkeitä asioita:
- Pitkäkarvainen kissa täytyy muistaa harjata ja kissanhiekka on vaihdettava riittävän usein. Ja se tarvitsee raapimispuun.
Reviiri mummolassa
Kalle on myös tottunut matkustelija. Junassa Kallea on pidettävä hihnassa. Ja autoon Kalle tulee mielellään, jos ollaan matkalla mummolaan. Mutta jos ollaan matkalla eläinlääkäriin, se maukuu autossa koko matkan. Jotenkin Kalle vaistoaa, minne ollaan menossa.
Mummolassa Kalle on oppinut reviirinsä. Mummolan koirat asuvat ylätalossa, ja alatalo on Kallen aluetta. Vaikka tarvittaessa Kalle tulee juttuun myös koirien kanssa. Valtterin kotona oli kerran koira hoidossa, ja Kallen ja koiran yhteiselo sujui sopuisasti.
Mikä Kallessa on parasta?
- Että on kaveri, Valtteri vastaa. - Aina kun Kalle hyppää syliin, se haluaa olla sydämen päällä.
Muistilista:
- Pitkäkarvainen kissa täytyy harjata.
- Kissanhiekan puhtaus on tarkistettava päivittäin ja hiekka vaihdettava riittävän usein sen laadusta riippuen.
- Kissa tarvitsee raapimispuun.
Kuva: Susanna Saxell.
Julkaistu JiiPee-lehden numerossa 3/2010.
Kääpiöhamsteri
Meatball, Lihapulla, Rottweiler. Rakkaalla kääpiöhamsterilla on monta lempinimeä. Oikeasti se on Nöpö, vaikka Pihlan ja Pessin Jonna-äiti olisi halunnut nimetä lemmikin Teemu Selänteeksi.
Nöpö tuli taloon kaksi vuotta sitten. Pessi sai kääpiöhamsterin syntymäpäivälahjaksi. Helsinkiläinen perhe päätti hankkia uroshamsterin, sillä ne ovat rauhallisempia kuin naaraat. Jonna-äitiä jännitti, miten uuden lemmikin hoitaminen alkaa sujua. Mutta Nöpö kesyyntyi nopeasti ja on nykyään täysivaltainen perheenjäsen, jonka nimi lisätään sukulaisille lähetettäviin kortteihin.
Haastattelun alussa hamsteri piilottelee häkkiinsä asetetussa mökissä. Vaistoaa varmaan, että jotain on tekeillä. Viimein se tulee esiin ja hurmaa nappisilmillään. Eikä ujostele ollenkaan. Nöpö on seurallinen eläin, usein se tulee aamuisin katselemaan, kun muu perhe lähtee töihin ja kouluun.
Kikkareita ja ruokakekoja
Perhe vakuuttelee, että tästä lemmikistä on enemmän iloa kuin vaivaa. Toki häkki on siivottava säännöllisesti, ja lemmikin juomavesi vaihdetaan usein. Kynsien leikkaaminen eläväisen olennon pikkutassuista on vaikeaa.
Kun Nöpö päästetään huoneeseen vaeltamaan, sitä on vahdittava tarkkaan. Pikkuinen eläin saattaisi helposti jäädä jalkoihin. Yleensä Nöpö haluaa huoneessa seikkailtuaan pian takaisin koppiinsa.
Nöpön retkien jälkeen jää hieman siivottavaa, mutta Pihla vakuuttaa, että kovat kakkakikkareet on helppo putsata pois. Huoneesta saattaa löytyä myös pieniä ruokakekoja. Hamsterien tavoin Nöpö kerää ravintoa poskipusseihinsa ja kätkee saaliitaan milloin minnekin.
Pihla ja Pessi ovat rakentaneet pahvilaatikkoon seikkailuradan Nöpöä varten. Siellä sen on turvallista kiipeillä ja sukeltaa paperirullien hylsyistä tehtyihin tunneleihin. Hamstereille on myös tärkeää, että ne voivat rakentaa pesiä. Ne tarvitsevat häkkinsä jotain jyrsittävää, vaikka pahvirullia. Nöpö kyhää usein vanuista pesän ja vetää kankaan teltaksi päälleen.
Peloton kiipeilijä
Vapaana huoneessa ollessaan Nöpö saattaa kiivetä sohvan kankaista pintaa ylös ja hypätä sitten samaa tietä alas. Sillä ei tunnu olevan tajua korkeudesta. Nytkin se kiipeilee luottavaisesti Pihlan olkapäällä.
Joskus Nöpö onnistuu karkaamaan häkistään. Sen lempipaikka on pianon takana, josta sitä houkutellaan pois herkuilla. Mutta konstit ovat monet: kun pianon ja seinän välisen käytävän pään tukkii television kaukosäätimellä, Nöpö ei pääse piiloonsa.
Kääpiöhamsterin omistajan muistilista:
- Hamsterin pääruokaa on siemensekoitus. Sille voi antaa myös vihanneksia, hedelmiä ja joskus lihaakin.
- Kääpiöhamsterin kodiksi sopii hyvin lasinen terraario, koska häkin pinnojen välistä se pääsee helposti karkaamaan.
- Häkin purut on vaihdettava 2-3 kertaa kuussa, "vessanurkkaus" useammin.
- Juomapullossa on oltava saatavilla aina raikasta vettä.
- Häkissä on hyvä olla suola- ja kalkkikivi.
- Hamsteri tarvitsee juoksupyörän ja esimerkiksi vessapaperirullia jyrsittäväksi.
- Pesäntekomateriaaliksi sopivat kuiva heinä ja vessapaperi.
- Kääpiöhamsterit elävät noin 2-2,5-vuotiaiksi.
Lähde: www.nicehouse.fi/lemmikit/lemmikit.php
Kuvat Jonna Peitso.
Julkaistu JiiPee-lehden numerossa 1/2010.








