HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Päätimme harkinnan jälkeen lähteä mukaan toimintaan. Meillä on hyvät puitteet, sillä asuimme isossa omakotitalossa metsän reunassa ja meillä on ollut aina eläimiä.

tilapaiskoti 2

Viisi vuotta sitten jouduimme luopumaan omasta koirastamme ja sen jälkeen emme ole uskaltaneet hankkia uutta koiraa, vaikka monesti mieli on tehnyt. Koiran hankinta kun ei ole pieni juttu; edellinen oli meillä 15 vuotta ja sen hoitamiseen ja kasvattamiseen pitää varata aikaa. Lisäksi matkustaminen ja reissaaminen hankaloituu, kun ei ole paikkaa, jonne eläimen voisi viedä hoitoon. Siksi ajattelimme lähteä mukaan tällaiseen toimintaan. Koiran tai lemmikin voi ikään kuin lainata ja se ei ole pysyvä.

Tietenkin pelkäsimme, että miten koirasta voi luopua, kun siihen on totuttu, mutta kyse on asenteesta. Lemmikki on meillä vain lainassa ja saa sitten aikanaan hyvän kodin. Nelihenkisessä perheessämme on 15- ja 17-vuotiaat pojat vanhempien lisäksi. Vanhempi pojista ei pidä eläimistä ja on vaatinut, ettei hänen tarvitse olla missään tekemisissä koiran kanssa. Nuorempi puolestaan on sitä halunnut ja onkin ottanut myös vastuuta koirien hoidosta. Mielestämme koiraharrastus on ennen kaikkea aikuisten harrastus.

 

tilapaiskoti 1

Chili ja Kide

Täytimme ilmoituksen ja pian meihin otettiinkin Pesu ry:n toimesta yhteyttä. Vaikutimme olevan sopiva koti, ainakin mitä tulee kokemukseen ja puitteisiin, ja siksi meille ehdotettiinkin heti kahta ihastuttavaa, mutta isoa pentua. Chili ja Kide olivat 9-jäsenisen pentueen neljästä jäljellä olevasta pennusta kaksi tyttöä ja vaikka koirat olivatkin vielä pieniä, alkoi heidän kasvattamisensa olla hankalaa. Haastattelun ja perehdytyksen jälkeen meille tuotiin tytöt hoitoon.

Pentujen kanssa oli helppo tutustua ja opetella yhteiseloa ja äkkiä huomasimmekin olevamme keskellä upeaa ja elämäntäyttävää tohinaa, mutta myös sisäsiistiksi opettelemista ja puruleluna toimimista. Tytöt valloittivat sydämet ja toivat päiviin uudenlaista rutiinia ja järjestystä. Nyt kuukauden yhdessäolon jälkeen olemme kuin yhtä perhettä. Ainoa ongelma on tyttöjen koulutus, sillä kahden samanikäisen kanssa liikkuessa niitä on vaikea kouluttaa yhtä aikaa. Pitäisi antaa molemmille omaa aikaa sitä varten. Ja kuitenkin koko ajan mielessä siintää ajatus siitä, että jonain päivänä ne lähtevät.

Kokemus on ollut hyvä vaikkakin rankka. Aluksi ei edes muistanut, mitä on elää sisäsiistiksi opettelevan eläimen kanssa. Pissalammikoita lattialla ja kakkakasoja ei pidä pelästyä, ne kuuluvat pennun elämään ja pikkuhiljaa niistäkin on päästy. Perheemme vanhin poika ilmoitti heti alussa, että hän ei osallistu millään tavoin koiran hoitoon ja siitä on myös pidetty kiinni. Silti haluamme jatkossakin olla sijaiskotina ja omalta osaltamme tehdä maailmaa hieman paremmaksi paikaksi toimimalla tämän tyyppisessä hyväntekeväisyystoiminnassa. On tietenkin ollut kiva saada alussa hoitoon pentuja, mutta jäämme mielellämme odottamaan tilannetta, kun kotiin tulee aikuinen koira, jonka kanssa tehdään varmaan eri tavalla työtä. Ja koko ajan vahvistuu ajatus, että ehkäpä jonain päivänä otamme sen omankin koiran taas.

 

tilapaiskoti 3

 

Lue myös:

 

Kuvat: Jussi Kosonen


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja