Asiaa lemmikeistä

Siitä on kulunut 14 vuotta, kun Nina Trontti oli ensimmäistä kertaa Korkeasaaressa kesätöissä. Nyt hän työskentelee siellä vakituisesti. Nina on ympäristökasvattaja, joka kertoo koululaisille uhanalaisten eläimien oloista. Joskus tarinat ovat lohdullisia. Kuten visenttien kohdalla.

Merisaukon elämä näyttää hilpeältä. Se on leikkisä eläin, joka rakastaa uimista ja vedessä telmimistä. Tosin maailman pienimmän merinisäkkään elämässä on varjopuolensakin, niitä on maailmassa enää 108 000 yksilöä jäljellä.

Merisaukko pärjää hyvin myös jääkylmässä vedessä tiheän turkkinsa ansiota. Koska takajaloissa on räpylät, uiminen käy niiltä sutjakasti. Etukäpäliensä pitkien kynsien ja terävien hampaidensa turvin ne pystyvät syömään kovakuorisia simpukoita ja rapuja.

Luonnonvaraisia merisaukkoja elää muun muassa Pohjois-Amerikan länsirannikolla. Sinne asti minäkin päädyin tapaamaan erästä merisaukkoa. Vietimme viikon Seattlen kaupungissa Yhdysvalloissa, lähellä Kanadan rajaa. Tammikuisessa kaupungissa sää oli sateinen ja kolea, melkein kuin Suomessa. Tapaamani merisaukko elelee Aquariumissa, jossa merisaukon lisäksi sai seurata merenalaista elämää akvaariolasien läpi. Piti olla nopea ehtiäkseen napata valokuvan liukkaasti ulkoilma-altaassaan liikkuvasta merisaukosta.

Kuva: Susanna Saxell.

Julkaistu JiiPee-lehden liitteessä 2/2009.

Marsurouvat Rosita ja Vanamo eivät tappele keskenään oikeastaan koskaan. Yhteiselo luontuu myös perheen muiden lemmikkien kanssa. Petteri-kani sekä Portugalin podengo-koirat Lyyli ja Hilma vilkastuttavat helsinkiläisen Niklanderin perheen elämää.

Pörröinen Rosita ja sileäkarvainen Vanamo viihtyvät Roosan (13) ja Linnean (10) sylissä, eivätkä edes yritä hypätä pois. Ne pitävät myös toisistaan. Vappuna syntynyt 3-vuotias Vanamo menee usein vuotta vanhemman toverinsa kylkeen kyyhöttämään kuin turvaa hakemaan. Vanamo ostettiin Rositalle kaveriksi, kun edellinen Nasu-niminen marsu kuoli. Ja Rosita hyväksyi Vanamon heti.

Marsut ovat laumaeläimiä, joten niitä pitäisi aina hankkia vähintään kaksi. Mieluiten molemmat naaraita, ellei halua ryhtyä hoitamaan marsunpoikasia. Kaksi urosta taas ei välttämättä siedä toisiaan samalla reviirillä.

Marsujen hampaat kasvavat koko niiden eliniän. Siksi on tärkeää, että ne saavat ruuaksi pellettejä ja porkkanoita. Kova ruoka kuluttaa hampaita, näin ne eivät pääse kasvamaan ylipitkiksi ja vahingoittamaan purentaa. Häkissä täytyy olla aina saatavilla raikasta vettä sekä kalkki- ja suolakivet. Liian tuoretta ruokaa ei saa antaa liikaa. Voikukanlehdet ovat marsujen herkkua, mutta niistä voi tulla ripuli. Kaalin antaminen on jopa vaarallista: marsu voi kuolla ilmavaivoihin.

Kerran parissa kuussa Rositalla ja Vanamolla on ”kylpyläpäivä”. Roosa ja Linnea kylvettävät marsurouvat. Sen jälkeen vuorossa on parturi ja manikyyri. Pitkäkarvaisen Rositan turkki on leikattava, muuten se voisi kasvaa vaikka puolimetriseksi. Myös kynnet on lyhennettävä säännöllisesti. Lopuksi tytöt käärivät lemmikkinsä pyyhkeisiin ja antavat niille herkkuja, viinirypäleitä ja kurkkua.

Saan myös hyvän marsunkesytysvinkin. Kun eläin tulee uuteen kotiin, sille kannattaa antaa herkkuja vain silloin, kun sen ottaa syliin. Näin eläin oppii yhdistämään omistajansa seuran hyvään ruokaan, ja se kesyyntyy helposti.

Rosita ja Vanamo kujertavat edelleen tyytyväisinä tyttöjen polvella. Niillä ei ole kiire mihinkään.

Kuva: Susanna Saxell.

Julkaistu JiiPee-lehden numerossa 6/2009.