Olin partioretkellä kauniina huhtikuisena viikonloppuna Vantaan Riipilässä Kuusitupa-nimisessä mökissä.

partioretki ihmemaahan 1

Teltan pystytystä perjantaina.

 

Matka alkoi perjantaina klo 18.00 partiokololta, jolla bussi jo odotti. Pakkasimme rinkat tavaratilaan ja nousimme bussiin. Odotettuamme vielä viimeiset kyytiin tulijat ja kiinnitettyämme turvavyöt, matka saattoi alkaa. Matka meni nopeasti ja pian huomasimmekin jo olevamme perillä.

Kiipesimme mäelle, jolla mökki sijaitsi ja leikimme muutaman nimileikin. Jouduimme vielä puitakin pilkkomaan. Vasta sen jälkeen pääsimme sisälle laittamaan makuupussit ja makuualustat pitkälle puulavetille, jossa oli todella vähän tilaa. Onneksi lattiallakin oli tilaa ja puolet nukkuivatkin sitten lattialla.

Pian sen jälkeen olikin iltapala, mutta ennen kuin saimme mennä ruokailuhuoneeseen eli Ihmemaahan, meidän täytyi kiinnittää merkki partiohuiviin, jolla pääsemme sinne. Iltapalan jälkeen oli aika pestä hampaat ja ryömiä makuupusseihin kuuntelemaan iltasatua. Iltasatuhan oli yllätys, yllätys Liisa Ihmemaassa.

 

partioretki ihmemaahan 3

Retkipaikkanamme toimi Kuusitupa-niminen mökki.

 

Väärällä polulla ja eksyneenä metsään

Seuraavana aamuna heräsin kuudelta viereisestä huoneesta kuuluvaan meteliin. Kaikki muutkin näyttivät olevan hereillä jo silloin paitsi johtajat, jotka tulivat vartin välein käskemään olemaan hiljaa. Varsinainen herätys oli nimittäin vasta kahdeksalta.

Kahdeksan jälkeen oli sitten lipunnosto ja aamupala. Sitten alkoikin päivän ohjelma eli suunnistus. Meidät jaettiin ryhmiin ja jokainen ryhmä sai kaksi karttaa, trangia-retkikeittimen, jauhelihaa, nuudeleita ja tomaattipyreetä. Meidän ryhmämme oli ensimmäisenä lähdössä, mutta hyvä kun edes pääsimme ensimmäiselle rastille. Olimme siellä nimittäin viimeisiä.

Toinen rasti oli vielä vaikeampi, emmekä olisi löytäneet sitä ilman erään toisen ryhmän apua. Lähdimme nimittäin väärää polkua pitkin eteenpäin ja löysimme jonkin eläimen raadon. Raato alkoi ällöttää meitä niin, että juoksimme kovaa vauhtia takaisin polun alkuun, jossa tapasimme vähän aikaa seistyämme toisen ryhmän. Rasti olisi ollut viereisen polun päässä. Oli vähän noloa olla taas viimeinen sielläkin rastilla.

Kolmas rasti olisi ollut ruokarasti, mutta sinne emme löytäneet ollenkaan. Käännyimme taas väärälle polulle ja eksyimme metsään. Polkua, jolla olimme, ei oltu edes merkitty karttaan. Metsässä me sitten mietimme, onko kellään kännykkää mukana, mutta ei ollut.

Äänestimme jopa, minne suuntaan lähtisimme vai jäisimmekö ikuisesti metsään syömään puiden oksia. Olimme niin nälkäisiä, että kukaan ei älynnyt, että voisimme palata polkua pitkin takaisin isolle tielle ja katsoa oikean polun kartasta. Palasimme kuitenkin Kuusituvalle, jolla ei näkynyt yhtään ihmistä.

Löysimme Sinol-pullon ja tulitikut laatikosta ja aloimme tehdä ruokaa. Mökissä kuitenkin oli keittiövastaavat, jotka ilmoittivat muille meidän olevan Kuusituvan pihassa paistamassa jauhelihaa trangialla. Ruoan valmistaminen kesti ikuisuuden, koska tuli sammui ainakin kolme kertaa ja välillä emme edes huomanneet sitä.

Ruokailun jälkeen meidän täytyi vielä mennä viidennelle eli viimeiselle rastille, jonne saimme johtajan mukaan. Se rasti meni kuitenkin ihan päin mäntyä, kun emme tajunneet rastikäskyä. Palattuamme Kuusituvalle olin todella väsynyt ja söinkin tupla-annoksen maukasta ruokaa, jossa ainut huono puoli oli sen kuumuus.

Sen jälkeen menimme saunaan, joka oli samassa rakennuksessa kuin ulkohuussitkin mäen juurella. Rentouttavan saunomisen jälkeen oli rentouttava suihku eli jokainen kaatoi suurella kauhalla päällensä vettä, joka oli onneksi lämmintä.

Sen jälkeen odotimme, että pannukakut valmistuisivat uunissa. Suuri pettymys oli kun kaikki saivat todella pienen viipaleen pannukakkua, joka oli mielestäni aivan ihanan makuista. Kaikkia väsytti niin paljon, että jätimme astiat tiskaamatta ja menimme suoraan hammaspesun kautta nukkumaan.

 

partioretki ihmemaahan 2

Sunnuntaina ohjelmassa oli muun muassa köydenvetoa.

 

Seikkailu avartaa

Heräsin tällä kertaa siihen, kun jotkut tulivat vessasta ja kailottivat, että onpas kello vähän, kun se on vasta puoli seitsemän. Minua väsytti vielä valtavasti, joten onneksi nukahdin vielä vähäksi aikaa. Herätys oli taas kahdeksalta, mutta lipunnostoa ei ollut. Menimme siis suoraan aamupalalle ja taas nälkäisinä me söimme tupla-annokset muroja ja jugurttia. Margariinikin siinä loppui, kun haimme aina vaan lisää leipää.

Aamupalan jälkeen aloimme pakkaamaan tavaroita takaisin rinkkoihin, mikä oli jotenkin helpompaa kuin pakkaaminen kotona oli ollut. Pakkaamisen jälkeen veimme rinkat ulos ja leikimme joitakin ulkoleikkejä, kuten töpselihippaa, kinuskia/toffeeta ja köydenvetoa.

Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen oli viimein lounas ja me söimme sen ulkona. Sitten minua ja muutamaa muuta alkoi kyllästyttää leikkiminen ja me päätimme olla vessassa bussin tuloon saakka. Siellä tosin haisi niin hirveälle, että lopulta päätimme odottaa valmiina rinkkojen luona. Bussi tuli etuajassa, mutta siltikään emme saaneet vielä mennä bussiin. Noin klo 14.00 saimme viimeinkin nousta kyytiin ja lähteä matkaan.

Matka oli taas todella lyhyt, vaikka meidän pitikin pysähtyä tarkistamaan, että kaikki luukut ovat kiinni. Silloin kaikki tietysti luulivat, että bussista puhkesi rengas, kun meille ei kerrottu mitään. Olimme kuitenkin jo pian takaisin partiokololla ja siellä sitten hyvästelimme toiset partiokaverit ja lähdimme kukin omaa kotia kohti.

Mielestäni retkellä oli todella mukavaa, vaikka aluksi tuntuikin siltä, että ei sinne lavetille mahdu nukkumaan. Jos kuitenkin olisin jättänyt tämän retken väliin, olisin tällä hetkellä yhtä seikkailua köyhempi.

 

Kuvat: Pinja Ylhävuori

Minä olen Lappeenrannan Wallisirkuissa. Meillä oli partioleiri 18. - 20.1.2013 Pönniälässä, Taipalsaarella, jonne on matkaa Lappeenrannan keskustasta 34 kilometriä. Leiri oli mukava, vaikka olot olivat ankarat, yöllä oli jopa -35 astetta...

partioleirilla ponnialassa

Perjantaina tulimme leirille kello 18. Lähdimme pystyttämään telttaa ja hakemaan puita. Sen jälkeen menimme kämppään syömään iltapalaa. Pystytimme kaksi puokkia eli puolijoukkuetelttaa, joissa nukuimme.

Teltassa meille kerrottiin kipinävuoroista. Kaverini Annan ja minun kipinävuoro oli 6.00 - 7.30. Meille luettiin iltasatu ja kävimme nukkumaan.

Yöllä oli hyvin kylmä ja heräsin siihen monta kertaa. Loppujen lopuksi olin hereillä, kun minut herätettiin kipinävuoroon.

Päivä alkoi lipunnostolla. Syötyämme kämpässä aamiaisen lähdimme suunnistamaan koko Koivuniemen ympäri.

Iltapäivällä palasimme takaisin ja rupesimme kokkaamaan trangialla makaroonimössöä, niissä samoissa ryhmissä missä suunnistimme. Kun olimme syöneet, tiskasimme astiat.

Illalla menimme saunaan. Puokissa tuskastelin, kun siellä ei päivällä ollut kamiina päällä. Shampooni, hoitoaineeni ja suihkugeelini olivat jäätyneet pulloon kiinni. Mutta onneksi ne sulivat saunassa.

Söimme iltapalan ja menimme nukkumaan. Tällä kertaa kanssamme kipinässä oli Taina, joka on jo Tarpojissa. Ja kipinä oli 00.30 - 2.00! Me kaikki kolme meinasimme nukahtaa! Kun kipinä loppui, niin uni tuli heti. Aamiaisen jälkeen pakkasimme, purimme teltan ja ruoan jälkeen oli tietysti kotiin lähtö. Hieno kokemus!!

 

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja