Fiksusti verkossa

Tiesitkö, että Facebookin ikäraja on 13 vuotta? Kovin moni ei ikärajasta välitä, vaan arvioiden mukaan neljä kymmenestä lapsesta Facebookissa on alle 12-vuotiaita. Ikärajaa kannattaisi kuitenkin noudattaa.

facebookin ikaraja 

Consumer Reports -lehden arvion mukaan kevääseen 2012 mennessä Facebook oli sulkenut 800 000 alle 12-vuotiaan tiliä, mutta samaisen arvion mukaan Facebookissa on vielä jopa 5,6 miljoonaa alle 12-vuotiasta. Se on hurjan paljon. Näiden kaikkien on täytynyt huijata ikänsä, sillä Facebookin käyttöehtojen mukaan alle 12-vuotias ei saa liittyä palveluun. Osaa Facebookiin liittyneistä lapsista on auttanut heidän vanhempansa rekisteröitymisvaiheessa. Vanhemmat haluavat lapsensa pysyvän suosittuina ja samalla tasolla ikätovereittensa kanssa.

Miksi Facebookin ikärajoja kannattaisi kuitenkin noudattaa? Ensinnäkin Facebookin kaltaiset sosiaaliset mediat keräävät yksityiskohtaista profiilia jokaisesta käyttäjästä. Nämä tiedot Facebook sitten myy mainostajille ja muille toimijoille. Facebook on käyttäjille täysin ilmainen palvelu, vaikka sen työntekijät ja suuret palvelinkeskukset vaativat rahaa. Rahansa Facebook saa käyttäjien tietoja myymällä. Näin mainostajat osaavat kohdentaa mainontansa juuri sinulle sopivaksi. Mitä nuorempana luot Facebook-tilin sitä enemmän tietoja Facebook saa sinusta.

facebookToinen syy on sosiaalisissa medioissa esiintyvä kiusaaminen ja häirintä. Netissä lapset voivat kiusata toisiaan esimerkiksi luomalla vihasivuja tai julkaisemalla toisistaan kiusallisia kuvia. Kiusaaminen ei ole kuitenkaan lisääntynyt netissä, vaikka siitä on tullut näkyvämpää. Ei riitä, että lapset kiusaavat netissä toisiaan, vaan myös jotkut aikuiset yrittävät ahdistella netissä lapsia. Aikuinen saattaa esiintyä verkossa lapsena ja ehdotella tapaamista. Nettituttavuutta ei sen vuoksi saa koskaan tavata reaalimaailmassa yksin ja kertomatta vanhemmille.

Kolmas syy on, ettei kukaan tiedä, miten lapset reagoivat Facebookin korvikeystävyyteen pitkällä aikavälillä. Facebook antaa ystävyyssuhteista vääristyneen kuvan. Ystävyyssuhteen luomiseen ja katkaisemiseen riittää yksi napin painallus. Ystäväsi ei välttämättä edes huomaa ystävyyssuhteen katkaisemista. MIT:n sosiologi Sherry Turkle kuvailee kirjassaan Alone Together tapauksia, joissa lapset pitävät enemmän etäisistä verkkosuhteista kuin kanssakäymisestä oikeiden ihmisten kanssa. On se maailma kummaksi mennyt kun oikeaa ystävyyssuhdetta ei arvosteta enää samalla tavalla.

Uhkakuvista huolimatta netti on oikein käytettynä hyvä työkalu. Kannattaa kuitenkin odottaa sitä 13 vuoden ikärajaa ja sitten pohtia uudestaan Facebookiin liittymistä. Lapsena kirjoitetut kommentit ja kuvat voivat harmittaa sitten isona ja estää esimerkiksi työpaikan saamisen. Sellaista materiaalia, jota netissä on kerran julkaissut, on melko mahdotonta pyyhkiä pois.

 

Ota kantaa oikealla olevaan kyselyyn! Mitä mieltä olet Facebookin ikärajasta?

Jutun lähteenä on käytetty Pernille Tranbergin ja Steffan Heuerin kirjaa Älä kerro kaikkea! – Itsepuolustusopas verkkoon (Talentum 2013).

Ylikonstaapeli Marko Forss on sosiaalisessa mediassa tunnettu nettipoliisi. Hänet tunnetaankin netissä parhaiten nimellä "Fobba".

MarkoForss4 Katja Almgren

Nettipoliisi toimii näkyvästi sosiaalisessa mediassa, kuten Facebookissa ja IRC-galleriassa. Se on suurilta osin ennaltaehkäisevää työtä.

"Puutumme akuutisti esimerkiksi kiusaamistapauksiin ja erilaisiin häiriöihin sosiaalisessa mediassa. Netin seksuaalirikokset ovat myös osa rikoksia, joissa tarjoamme alemman ilmoituskynnyksen lapsille ja miksei aikuisillekin," kertoo Marko Forss.

Hänen mukaansa sosiaalisessa mediassa tyypillisimpiä rikoksia ovat kunnianloukkaus, laiton uhkaus ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Muuten netissä erittäin yleisiä ovat esimerkiksi erityyppiset petokset.

Nettipoliisin työ ei eroa normaalin poliisin toiminnasta paljon, mutta "pelikenttä" asettaa omia erityishaasteita.

"Nettipoliisin työ on hieman kuin partiointia kentällä, mutta pelikenttä vaan on sosiaalinen media," sanoo Marko Forss. "Haastavinta on jatkuva muutos ja laaja työnkuva. Täytyy olla erityisosaamista usealta poliisin toimialalta ja soveltaa vielä kyseisiä oppeja sosiaaliseen mediaan, josta on hyvin vähän valmista tietoa."

Marko Forss kiinnostui nettipoliisin urasta tutkiessaan alle 18-vuotiaiden tekemiä rikoksia 2007.

"IRC-galleria näyttäytyi rikosilmoituksissa tuolloin melko usein," Marko Forss kertoo. "Idea lähti hetken mielijohteesta ja on kehittynyt jatkuvasti matkan varrella. Voidaan siis puhua, että tämä oli vähän vahingon kautta aloitettu duuni."

Työssä on hyvät sekä huonot puolensa.

"En pidä jatkuvasta kiireestä. Olisi kiva keskittyä johonkin tiettyyn asiaan tai projektiin tarkemmin, mutta viestitulva ei anna mahdollisuuksia tähän," sanoo Fobba.

Lapsilta ja nuorilta tuleekin yhteydenottoja kaikesta maan ja taivaan väliltä, joten Marko Forssin on vaikea sanoa, mikä olisi niiden yleisin aihe.

Mutta mikä työssä on parasta?

"Parasta on asiakkailta saatu palaute ja tunne siitä, että on oikeasti saanut antaa jotain merkittävää apua henkilölle."

 

Nettipoliisin yhteystiedot osoitteessa www.poliisi.fi/nettipoliisi

Kuva: Katja Almgren

mina ja mediaEi ole päivää ilman median vaikutusta. Törmäämme mediaan joka paikassa: radiossa, televisiossa, bussipysäkillä ja jopa koulunpenkillä. Mainoksia tulvii sisään ovista ja ikkunoista ja oma mielipide muokkautuu joka hetki, halusimme sitä tai emme. Nykypäivän tilanne on ristiriitainen: olemmeko todella sitä mieltä mitä olemme, vai olemmeko täysin mainosten uhreja? Media ja elottomat koneet nousevat yhä suurempiin rooleihin nykyihmisen elämässä. Olemme joka hetki tavoitettavissa, mutta emme mikään hetki täysin läsnä.

Tavallisen, jatkuvan, loppumattoman arkipäivämedian rinnalle on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut uusi ihmismielentuhoaja: sosiaalinen media. Jos ei ennen viettänyt jokaista vapaahetkeään television, radion tai puhelimen äärellä, on nyt suistunut tietokoneen syövereihin: yhteisöpalvelut piirittävät meitä joka puolelta. Sosiaalinen paine ja yhteyden menettäminen ajaa meidät virtuaaliseen maailmaan, joka ei todellisuudessa tuota yhtään onnellisuutta.

Facebookista on tullut merkittävä osa nykynuoren elämää: siellä ilmoitetaan tulevat tapahtumat, siviilisäädyn muutokset sekä terveiset lomamatkalta. Päivänkään naamakirja-hetken väliin jääminen stressaa enemmän kuin umpisuolileikkaus. Suomalaisista Facebookiin kuulumattomien joukko on auttamattomasti vähemmistö. Internetiä käyttämättömät nuoret ovat laskettavissa kahden käden sormilla.

Uuden ihmisen tapaaminen on nykyään myös helpompaa kuin koskaan. Internetin tuhannet ja taas tuhannet keskustelufoorumit tarjoavat mahdollisuuden solmia uusia ihmissuhteita sukupuolen, iän tai hiustenvärin perusteella. Esimerkiksi Facebook-profiilista selviää nopeasti muun muassa opiskelupaikka, harrastukset ja lempikirjailija.

Menneet ovat ne ajat, kun esikuvana olivat idolit rock-bändeistä ja menestysleffoista. Nykyään elämiemme teitä viitoittavat erilaiset bloggarit: tavalliset ihmiset, joiden elämiä seuraamme yhtä tiiviisti kuin päivitämme omiamme. Kaikki elämän sisältö täytyy kietoa tietokoneen näytön ympäri. Vaikka nykypäivänä korostetaan oman itsensä löytämistä, rentoutumista ja rauhoittumista, virtuaalinen elämä poraa syvemmälle sieluumme kuin itsekään pääsemme.

Milloin koittaa aika, kun emme aamulla nouse kouluun, töihin tai harrastuksiin? Kaikki automatisoituu, myös ihmisten aivotoiminta. Elämän tärkein ihmissuhde muodostuu ihmisen ja tietokoneen välille. Mitä on tehtävissä tämän kauhukuvan estämiseksi? Onko mitään?

 

Jiipeenetin nuorten reporttereiden mietteitä mediasta voit lukea JiipeenettiExpress-medianumerosta.

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja