Käyttäjän arvio: 4 / 5

HyväHyväHyväHyväHuono
 

mina ja mediaEi ole päivää ilman median vaikutusta. Törmäämme mediaan joka paikassa: radiossa, televisiossa, bussipysäkillä ja jopa koulunpenkillä. Mainoksia tulvii sisään ovista ja ikkunoista ja oma mielipide muokkautuu joka hetki, halusimme sitä tai emme. Nykypäivän tilanne on ristiriitainen: olemmeko todella sitä mieltä mitä olemme, vai olemmeko täysin mainosten uhreja? Media ja elottomat koneet nousevat yhä suurempiin rooleihin nykyihmisen elämässä. Olemme joka hetki tavoitettavissa, mutta emme mikään hetki täysin läsnä.

Tavallisen, jatkuvan, loppumattoman arkipäivämedian rinnalle on viimeisen kymmenen vuoden aikana noussut uusi ihmismielentuhoaja: sosiaalinen media. Jos ei ennen viettänyt jokaista vapaahetkeään television, radion tai puhelimen äärellä, on nyt suistunut tietokoneen syövereihin: yhteisöpalvelut piirittävät meitä joka puolelta. Sosiaalinen paine ja yhteyden menettäminen ajaa meidät virtuaaliseen maailmaan, joka ei todellisuudessa tuota yhtään onnellisuutta.

Facebookista on tullut merkittävä osa nykynuoren elämää: siellä ilmoitetaan tulevat tapahtumat, siviilisäädyn muutokset sekä terveiset lomamatkalta. Päivänkään naamakirja-hetken väliin jääminen stressaa enemmän kuin umpisuolileikkaus. Suomalaisista Facebookiin kuulumattomien joukko on auttamattomasti vähemmistö. Internetiä käyttämättömät nuoret ovat laskettavissa kahden käden sormilla.

Uuden ihmisen tapaaminen on nykyään myös helpompaa kuin koskaan. Internetin tuhannet ja taas tuhannet keskustelufoorumit tarjoavat mahdollisuuden solmia uusia ihmissuhteita sukupuolen, iän tai hiustenvärin perusteella. Esimerkiksi Facebook-profiilista selviää nopeasti muun muassa opiskelupaikka, harrastukset ja lempikirjailija.

Menneet ovat ne ajat, kun esikuvana olivat idolit rock-bändeistä ja menestysleffoista. Nykyään elämiemme teitä viitoittavat erilaiset bloggarit: tavalliset ihmiset, joiden elämiä seuraamme yhtä tiiviisti kuin päivitämme omiamme. Kaikki elämän sisältö täytyy kietoa tietokoneen näytön ympäri. Vaikka nykypäivänä korostetaan oman itsensä löytämistä, rentoutumista ja rauhoittumista, virtuaalinen elämä poraa syvemmälle sieluumme kuin itsekään pääsemme.

Milloin koittaa aika, kun emme aamulla nouse kouluun, töihin tai harrastuksiin? Kaikki automatisoituu, myös ihmisten aivotoiminta. Elämän tärkein ihmissuhde muodostuu ihmisen ja tietokoneen välille. Mitä on tehtävissä tämän kauhukuvan estämiseksi? Onko mitään?

 

Jiipeenetin nuorten reporttereiden mietteitä mediasta voit lukea JiipeenettiExpress-medianumerosta.


askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja