Bittipeliarvosteluja

Zeldat ovat aina olleet pelien eliittiä. Ne ovat pitkä pelisarja. The Legend of Zelda: Breath of the Wild on pelisarjan uusin peli. Peli julkaistiin Nintendon Wii U:lle ja uudelle Switch-konsolille 3.3.2017.

The Legend of Zelda: Breath of the Wild eli BotW on ensimmäinen open world -Zelda-peli. Open world tarkoittaa, että pelaaja saa mennä minne haluaa, vaikka suoraan päävihollisen kimppuun. Peli kuitenkin antaa pelaajalle neuvoja, mitä täytyisi tehdä, että pääsisi pelitarinassa etenemään. Mielestäni tämä on hyvä. Pelikokemuksesta saa aidomman tuntuisen, kun pystyt menemään minne haluat niin kuin oikeassa elämässä. Kuitenkin on hyvä, että peli tarjoaa neuvoa, sillä muuten peli voisi käydä äkkiä turhauttavaksi, kun et pääse etenemään tarinassa.

Pelin tarina on loistava. Nopeasti selitettynä ilman suurempia juonipaljastuksia se menee näin: Link (hahmo, jolla pelaat) herää luolasta muistinsa menettäneenä ja epäröimättä lähtee matkalle pelastaakseen Hyrulen valtakunnan ja prinsessa Zeldan pahuuden voimilta. Tarina on yllättävän koukuttava, vaikka eteneekin etanan vauhtia, sillä maailmassa on niin paljon tutkittavaa.

Pelimaailma on lumoavan hieno. Peliä ei ole turhaan kehuttu grafiikoistaan. Piirrosjälki ja muu grafiikka on upeaa. Auringonlasku yhdistettynä musiikkiin luo täydellisen illuusion siitä, että olisit oikeasti pelissä. Maassa löytyy vaikka minkälaisia tyylejä, sillä maa on erittäin suuri ja monipuoleinen. Yhdessä paikassa voi olla hyytävän kylmä, taas toisessa paikassa laavaa ja roihuavia liekkejä. Jossain on aavikko ja toisaalla suuri vesialue. Pelin muusiikit ovat hyviä. Vaikkakin monen mielestä ne ovat hieman ”epä-Zeldamaiset”, mutta minusta se ei ole kovin huono asia.

Peli maksaa 60 € + (jos haluat lisäosan) 20 €. Pelitunnit vaihtelevat paljon, mutta noin 100 - 200 tuntia saat pelistä irti.

Kaiken kaikkiaan The Legend of Zelda: Breath of the Wild musiikkeineen, juonineen ja grafiikoineen on upea luomus. Sitä on kehuttu vuoden 2017 parhaaksi peliksi ja luokiteltu jopa kaikkien aikojen parhaitten pelien joukkoon. Omasta mielestä peli on ansainnut kehut ja antaisin pelille täydet 10/10 pistettä.

RollerCoaster Tycoon 3 on huvipuistosimulaattori ja jatko-osa RollerCoaster Tycoon 2 -pelille.

Pelissä on kaksi eri pelimuotoa: hiekkalaatikko ja ura. Hiekkalaatikkotilassa pääset rakentamaan unelmasi huvipuiston helposti. Tässä pelimuodossa sinulla on rahaa rajattomasti, ja kaikki radat ja laitteet ovat saatavilla heti.

Uratilassa sinulla on rajoitetusti rahaa ja sitä voi tienata pääsymaksuilla ja ravintoloiden avulla. Uusia laitteita on rajoitetusti. Niitä voi saada lisää, mutta ne maksavat.

Minä pidän tästä pelistä, koska peli on hyvin luova, koukuttava, hauska ja aika todenmukainen peli. Pääsen toteuttamaan unelmieni huvipuiston, rakentamaan laitteita ja olemaan huvipuiston johtaja. Laitteita löytyy karuselleista vuoristoratoihin. Lisäksi pelissä on mukavaa, kun laitteiden kyytiin voi mennä – (parissa kuvassa näkyy kuvaa laitteesta). Pääsee itsekin vauhtiin ja voi kuvitella itsensä laitteeseen sisälle.

Lisäksi peliin löytyy kaksi lisäosaa, joiden avulla voi rakentaa vesipuiston tai eläintarhan. Pelissä löytyy myös erilaisia tavoitteita, joihin on tarkoitus päästä.

Huonoja puolia tässä pelissä on esimerkiksi se, että se ei ole moninpeli – kaverin kanssa olisi hauskaa päästä tekemään yhteinen huvipuisto. Laitteita on myös liian vähän, ja peli on liian koukuttava.

Peli on Frontier Developmentsin kehittämä ja Atarin julkaisema. Peli löytyy Windowsille ja Macille ja se on julkaistu vuonna 2005. Ikäraja pelille on 3 vuotta. Suosittelen tätä peliä kaikille, jotka pitävät huvipuistoista ja simulaattoripeleistä.

Angry Birds on varmaankin kaikille tuttu peli. Tarina siitä miksi linnut ovat vihaisia, kun possut ovat vieneet niiden munat, on aika ohut, mutta riittää pelin taustaksi.

Peli on perinteinen "ammu ritsalla eri tavalla hajoavia lintuja ja riko kaikki possut kentästä, niin pääset eteenpäin seuraavaan kenttään". Tällä kertaan mukaan ovat tulleet tutut hahmot Star Wars -saagasta, Erikoisuutena on muun muassa valomiekkaa heiluttava lintu ja Yoda-lintu. Samoin grafiikka on tuttua kaikille Star Wars -maailmoja kolunneille, mutta muuten peli on sitä samaa huttua mitä oli puhelimillekin. Ammu ritsalla ja hyvällä tuurilla (ja hieman taidollakin) saat pisteet kotiin ja pääset seuraavalle tasolle.

Alkuperäinen peli-idea iski juuri mobiiliin maailmaan, tilanteisiin joissa oli hetki aikaa ja silloin saattoi suorittaa kentän tai pari odotellessa jotain. Nyt konsolimaailmassa peli on viety sohvalle ja enää sen vetovoima ei riitä houkuttelemaan istumaan pitkiä aikoja pelaten samoja kenttiä uudestaan ja uudestaan. Wiin kapulaohjaus toimii kyllä hyvin ja on hieno, kun voit tarttua lintuun kiinni ja venyttää, mutta pitemmän päälle sekin alkaa puuduttamaan.

Peli on niin sanottu puzzle-peli, jonka kevyitä ongelmanratkaisutaitoja voi suositella pienimmillekin, mutta kovinkaan paljon siitä ei ole muuta kuin viihdykettä ja hajottamisen iloa. Ihmettelen että muutaman euron pelistä voidaan pyytää konsolille vietynä täyden pelin hinta, koska Wii (tai muukaan konsolialusta) ei tarjoa pelille mitään uutta.

Moninpeli

Parasta pelissä on ehdottomasti moninpeli. Co-op-muoto, jossa samaa kenttää pelataan vuorotellen yhteispelimuotona, on vielä tylsä, mutta kun pelataan mies miestä vastaan, peli muuttuu oikeasti hauskaksi. Pelissä voi parhaimmillaan pelata jopa neljä pelaajaa ja jokainen pelaaja ampuu vuorollaan ensimmäisen linnun, sitten toisen, niin kauan kunnes jokainen on tuhonnut kentän ja sanut loppupisteet. Sitten peli vielä antaa erikoispisteita esimerkiksi pisimmästä lennosta tai eniten saaduista pisteistä yhdellä linnulla. Tietenkin eniten pisteitä saanut pelaaja voittaa. Samalla kun seuraa muiden suoritusta, voi ottaa itse oppia siitä, miten ampuu oman seuraavan lintunsa.

Angry Birds Star Wars tarjoaa kevyttä ongelmanratkaisua ja hauskaa ajanvietettä. Pelissä koordinaatiokyky paranee, kun täytyy osoittaa ruutuun, kun ampuu ritsalla. Samoin peli kehittää ongelmanratkaisutaitoja. Pelissä ei ole lapsille "vahingollisia" elementtejä, jollei lasketa koukuttamista ja innostumista krääsän ja oheistavaroiden hankkimiseen. Tämän jälkeen voi olla hankala kieltää lapselta Angry Birds -limun tai karkkipussin hankintaa.

Hauskinta on pelata yhdessä, kun toinen seuraa toisen suoristusta ja voi sen myötä oppia pärjäämään (tai sitten toisinpäin). Pelaaminen yhdessä on aina hauskaa!

Olipa kerran muinaisina aikoina kylä. Pieni, olkitaloinen asutus. Armottoman luonnon keskellä. Raakalaiset tunkeutuivat usean kerran kylään. Kaappasivat asukkaita, surmasivat naisia ja miehiä. Kansa oli tuhon partaalla.

2000-luvulla tuo kylä on maailmanlaajuisen imperiumin pääkaupunki. Hyvin suojattu sellainen. Oikea linnoitus, Gibraltarin veroinen mahtikaupunki. Talouselämän keskus. Kymmeniä miljoonia asukkaita.

Tämä peli on Civilization. Civilization V. Kahdella lisäosalla, Gods and Kingsillä ja Brave New Worldilla höystettynä.

Sid Meierin legendaarinen Civilization-pelisarja on suorastaan dominoinut vuoropohjaisia strategiapelimarkkinoita viimeiset 30 vuotta.

Pelin koukuttava, hallinnan ja vaikutusvallan tunteen antava juoni on yksi pelin suurimmista menestystekijöistä. Tai... ei sitä voi edes kutsua juoneksi. Vaan... miksi? Maailmaksi?

Pelissä ei ole minkäänlaista juonta. Tai on siinä sellainen. Mutta se on joka pelissä aivan erilainen, ennalta arvaamaton.

Oma sivilisaatio

Peli perustuu yksinkertaisesti siis valtakunnan rakentamiseen. Alussa pelaajalla on muutama nuijamies ja pieni kylä, josta parhaassa tapauksessa voi kehittyä suurvallan pääkaupunki. Tai sitten sivilisaatiosi voi kadota maailmankartalta lopullisesti. Päätöstesi mukaan.

Päätöksien teko on vaikeaa. Kuin tosielämässäkin. Tulevaisuutta voi arvella. Siitä ei voi tietää mitään. Sinun on yksin tehtävä päätös. Ja vieläpä paras sellainen. Kahdeksan kilpailevaa sivilisaatiota, joista vain yksi voi olla voittaja. Tässä paljastuu Civin pelimäisyys.

Maailmaa ei voiteta. Peli voitetaan. Pelin voi voittaa viidellä eri tavalla: avaruus-, tiede-, diplomatia-, aika- tai sotilaallisella voitolla. Voittosysteemi tuo Civiin mukavasti pelimäisyyttä, mutta samalla se rikkoo sen realistisuutta. Ehkä pelin suurin miinus onkin tämä. Sen verran hienoksi timantiksi se on jo vuosien saatossa ehtinyt hioutua.

Pelin kaksi lisäosaa ovat lisänneet peliin uusia ominaisuuksia, jotka ovat nostaneet pelin julkaisukuopastaan takaisin pelisarjan perinteisesti kunniakkaalle tasolle. Yksinkertaistetuksi kritisoidusta peruspelistä onkin kehittynyt kompleksinen simulaation tuntuinen tietokoneen sisäinen maailma. Kuin Narnia.

Pelissä ovat mukana oikeasta maailmasta niin eri hallitusmuodot, kulttuuriperinteet, uskonnot, kauppareitit, YK, diplomatia ja muu kansojen välinen kommunikointi, sota, teknologian kehitys, globalisaatio, trendit maailmalla kuin moni muukin seikka. Koko peli on hämmästyttävän realistinen ja mukaansa vetävä tulkinta planeettamme elämästä roistovaltioineen, ydinaseineen ja kansainvälisine päättävine elimineen. Oikea superpeli!

Peli on samalla aikaa valtiosimulaattori ja sotastrategiapeli. Molemmat puolet ovat hyvin toimivia. Yksi parhaista valtiosimulaattoreista ja sotastrategioista samassa paketissa. Kuin shakki monennessa potenssissa. Suosittelen!

P.S. Allekirjoittanut on pelannut peliä jo yli 800 tuntia Steamin laskurin mukaan... vielä... yksi... vuoro!

+ muuttuva maailma, joka peli erilainen
+ realistinen pelimekaniikka
+ mukava aivopähkinänä ja muutenkin pelinä
+ toimiva diplomatiajärjestelmä
+ hyvä myös sotastrategiapelinä
- pelin voittamismahdollisuus ristiriidassa pelin muun luonteen kanssa
- koukuttava