Arvostelut

Kirjasarja Allien tyttösäännöt kertoo ala-astetta käyvästä Allie Finklestä. Allie keräilee vihkoonsa tyttösääntöjä, joita hän pyrkii noudattamaan. Kirjasarjan neljäs osa kertoo Allien luokan näytelmästä.

Eräänä koulupäivänä luokan opettaja rouva Hunter kertoo, että hänen luokkansa esittää avoimien ovien päivässä näytelmän: Prinsessa Penelope Kierrätyksen valtakunnassa. Koko luokka innostuu. Varsinkin tytöt, sillä näytelmän päärooliin tarvitaan esittäjä, Prinsessa Penelope.

Allie uskoo vahvasti omiin mahdollisuuksiinsa saada prinsessan rooli. Apuna hänellä on teatteria opiskellut Jay-setä ja äiti, joka on juuri saanut uuden työn tv-juontajana. Mutta riittääkö Allien kova harjoittelu, kun vastassa on luokan diiva Cheyenne ja jopa Allien paras ystävä, jonka mieltä hän ei halua pahoittaa? Mutta Allie todella haluaa prinsessaksi, eikä mitään muuta roolia!

Ennen ensi-iltaa Allie kuitenkin oppii uuden tyttösäännön: Hyvä näyttelijä tekee pienestäkin roolista suuren.

Kirja on hyvä jatko-osa sarjan muille kirjoille, varsinkin loppuhuipennus on hieno. Jos pitää tämän tyyppisistä kirjoista, tulee se luettua hetkessä. Meg Cabot osaa kirjoittaa kauniisti Allien ja hänen ystäviensä elämästä. Tämä kiinnostaa varmaankin enemmän tyttöjä kuin poikia... Suosittelisin kirjaa henkilöiden iän perusteella, eli noin 10-vuotiaille.

Meg Cabot
WSOY 2012
205 sivua

Anni on viisitoistavuotias tyttö, joka työskentelee palvelustyttönä kaupungissa. Hän on alkanut viime aikoina nähdä unia valtavasta aarteesta. Hän kertoo unestaan ystävälleen Tuomakselle. He saavat selville, että aarre kuului mahtavalle Kurmo-noidalle. Huhutaan, että aarretta ympäröivät vahvat loitsut niin että aarretta on mahdoton saada käsiinsä. Nuoret päättävät silti lähteä etsimään aarretta juhannusyönä.

Tarina on hyvin kerrottu, tosin tarina välillä poikkeaa liikaa sivupoluille. Itse aarretta lähdetään etsimään vasta kirjan loppupuolella ja vasta silloin tarina alkaa käydä jännittäväksi. Teos on jatko-osa kirjalle "Tuomas Karhunmieli". Sitä on silti helppo ymmärtää, vaikkei edellistä kirjaa olisikaan lukenut. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät fantasia tarinoista.

Ritva Toivola
Tammi 2011
246 sivua

Risto Räppääjä ja viileä Venla on kolmas Risto Räppääjä -elokuva, jossa naurua on vaikea pidättää. Humoristisessa elokuvassa on kesän tunnelmaa ja hauskoja kohtauksia.

Alussa Risto ja Nelli matkustavat laivalla Elvi-tädin emännöimään kesäsaareen. Paikalle pyyhältää myös Venla isänsä kanssa. Venla on pinkkiin pukeutunut ja voimakkaasti meikkiä käyttävä tytön tyllerö. Hän omii Nellin omaksi kaverikseen ja näin on saatu aikaan kolmiodraama. Oppivatko Nelli, Risto ja Venla olemaan kavereita keskenään? Elokuvassa nähdään lisäksi hupaisa Elvi-tädin kesäromanssi.

Risto Räppääjä ja viileä Venla on loistava suomalainen Sinikka ja Tiina Nopolan kirjojen pohjalta tehty lastenelokuva. Elokuvassa riittää niin tarttuvia kappaleita "elämä ei ole hassumpaa..." kuin myös hupaisaa meininkiä. Kuvauspaikat saattavat olla katsojalle tuttuja: Primulan ja Stensvikin kartanot sekä Suomenlinna.

Risto (Lauri Karo), Nelli (Venni Uotila) ja Venla (Olivia Ainali) ovat onnistuneet rooleissaan aivan upeasti ja paremminkin, he ovat toimiva kolmikko yhdessä. Risto Räppääjä ja viileä Venla on suomalaisten lastenelokuvien parhaimmistoa. On vaikea uskoa, että reilussa kuukaudessa on saatu aikaan 75 minuuttia pitkä kesäinen, naurattava elokuva. Suosittelen elokuvaa kaikille iästä riippumatta!

Mari Rantasila
Kinotar 2012
Kesto 1 h 15 min
Ikäraja S

Huom! Lue myös Nelli Nuudelipään uudenvuodenlupauksista.

Oletko nähnyt elokuvan? Mitä pidit? Kommentoi alla...

Etsijät on novellikokoelma nuorille. Tarinoiden päähenkilöistä suurin osa noin 12-vuotiaita, joten suosittelen kirjaa 10–13-vuotiaille. Kokoelman kirjoittajat ovat kotimaisia nuorten kirjailijoita, muun muassa Eppu Nuotio ja Tomi Kontio.

Novellit olivat ihan mukavaa luettavaa, vaikkeivät tehneetkään minuun suurta vaikutusta. Osassa huumori oli melko laimeata, mutta hyviäkin löytyi joukosta. Itse pidin enemmän tarinoista, jotka eivät olleet kirjoitettu kolmannessa persoonassa. Mielestäni minä-muodossa kirjoitetut ovat vähemmän jäykkiä.

Suosikkini oli Tapani Baggen Aavejuna. Se oli hyvin kirjoitettu ja paljon mielenkiintoisempi kuin mitä tarinan nimi antoi odottaa.

Kaikki novellit olivat helppolukuisia eikä teksti ollut turhan raskasta, joten niitä oli kiva lukea. Kirja ansaitsee ainakin kolme tähteä.

Tapani Bagge (toim.)
Tammi 2011
168 sivua