Oli kuuma päivä. Olimme matkanneet jo neljän päivän ajan perheeni kanssa päästäksemme osallistumaan Jerusalemissa järjestettäville pääsiäisjuhlille. Minulle matka Jerusalemiin oli jo kolmas kerta, mutta pikkusiskolleni Alonalle ensimmäinen. Sandaalit hiersivät jo jaloissa, mutta minä en saanut ratsastaa aasilla, sillä se oli varattu tytöille. Tämän lisäksi aasin piti kantaa kaikki ruokatavarat, jotka olimme valmistaneet pääsiäisjuhlia varten. Viimein Jerusalemin muurit häämöttivät edessämme: olimme vihdoinkin perillä.

Seuraavan viikon aikana osallistuimme moniin rituaaleihin. Minä ja Alona aterioimme samanikäisten kanssa ja tutustuimme muihin juutalaisiin nuoriin kaikilta paikkakunnilta. Kävimme perheeni kanssa päivittäin Jerusalemin suuressa temppelissä uhraamassa.

Aika kului nopeasti ja meillä oli hauskaa. Pian kuitenkin koitti aika palata takaisin kotiin. Viimeisenä päivänä hyvästelimme uudet ystävämme ja valmistauduimme paluumatkalle. Muiden pakatessa päätin vielä viimeisen kerran käydä temppelissä rukoilemassa, sillä tiesin että seuraavaan kertaan olisi aikaa.

Saavuin temppelille. Työnsin auki painavan pronssiportin ja astuin sisään kiihkeän puheensorinan kiiriessä korviini. Temppelin oikealla sivulla havaitsin ryhmän lainoppineita kokoontuneina jonkun ympärille. Astuin uteliaana lähemmäs, jotta näkisin ja kuulisin, mistä oli kyse.

Päästyäni lähelle, huomasin että henkilö, joka seisoi piirin keskellä, oli Jeesus, poika, jonka kanssa olin pelannut edellisenä päivänä. Heilautin kättäni ja hymyilin. Jeesus ei kuitenkaan huomannut minua, vaan vastasi erään opettajan esittämään kysymykseen. En ollut uskoa korviani kuullessani hänen puhuvan. Mistä tuo viisaus oli peräisin? Istahdin rinkiin ja jäin kuuntelemaan. Opettajat esittivät vuorollaan mitä haastavampia kysymyksiä juutalaisesta opista Jeesukselle. Hän kuunteli rauhassa, vastasi sitten tyynesti. Hänen puheensa vangitsi mielenkiintoni: unohdin ajantajun täysin. Opettajat olivat ihmeissään, kuinka tämä 12-vuotias poika osasi vastata kaikkiin heidän esittämiinsä kysymyksiin.

Yhtäkkiä huomasin temppelin ovensuussa Alonan, joka etsi minua katseellaan. Huomatessaan minut hän juoksi luokseni ja kuiskasi korvaani, että oli aika lähteä.

Tartuin häntä kädestä ja lähdimme yhdessä temppelistä. Ovella vilkaisin vielä taakseni: kohtasin Jeesuksen katseen ja hän hymyili minulle. Samassa tiesin, että tämä ei ollut viimeinen kerta, kun kuulisin hänestä!

Lisää Jiipeenetin nuorten reporttereiden Raamatun kertomuksia voit lukea JiipeenettiExpress-lehdestä.