Pieni pyhä hetki

Kesällä istuin usein laiturilla. Katselin merenpintaa ja merenpohjaa.

Erityisesti silloin, kun tuuli tyyntyi ja tuli tyven, avautui silmilleni meren syvyys. Liikkumattomassa hiljaisuudessa katselin rauhassa meren pohjan salaisuuksia.

Kesällä istuin myös kesäsaaremme kirkossa. Kun pappi sanoi, että hiljennymme rukoukseen, huomasin miettiväni hiljaista hetkeä laiturinpäässä ja tyyntä merenpintaa. Olisiko se näin yksinkertaista?

Että pieni hiljaisuus kirkon penkissä auttaa minua näkemään syvälle jonnekin, jossa minä ja Jumala seurustelemme.

Kun tätä kirkonpenkissä mietin, kuulin papin sanovan aamen. Papin lukema rukous taisi loppua. Minun oli tuskin alkanut.

 

Jumala, tee minusta

nyt hiljainen

kuin vedenpinta illan tyvenessä.

Puhu minulle tässä hetkessä.

Niin että selviän,

vaikka huomenna koulussa

ympärilläni tuuli tuivertaisi.

 

Julkaistu JiiPee-lehden numerossa 5/2009.

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja