Reppuni jäi metroon. Hätäännyin. Siellä oli myös puhelin ja lompakko. "Mitä nyt teen?" Sitten suutuin itselleni: "Miten saatoin olla noin huolimaton ja tyhmä!"

Kymmenen minuutin päästä mieli oli huojentunut. Olin keksinyt soittaa puhelimeeni. Siihen vastasi minulle tuntematon nuori nainen, joka oli ottanut reppuni talteen. Antaessaan reppuani minulle hän kertoi, että oli edellisellä viikolla itse pudottanut lompakkonsa –ja saanut sen takaisin ystävällisen tuntemattoman ihmisen ansioista. "Antaa hyvän kiertää", hän sanoi minulle jatkaessaan matkaa.

Annetaan hyvän kiertää. Pidetään huolta toisista, vaikkei edes tunnettaisi heitä. Niin leviää taivasten valtakunta ihmisten keskuuteen.