Laitan kädet ristiin ja ajattelen, että Jumala on taivaallinen isäni. Hänen hyvät lupauksensa koskevat myös minua. Kaikki Jumalan lupaukset voidaan tiivistää neljään kohtaan. Näistä neljästä asiasta voin olla varma.

Ilo.

Usko Jumalaan tuo syvän ilon. Silloin nimittäin tietää, että elämälläni on tarkoitus. En ole olemassa vain sattumalta, vaan Jumala on luonut minut ja tarkoittanut minut juuri sellaiseksi kuin olen. On

hienoa, että minä olen minä.

Apu.

Kun on oikein huolissaan jostakin asiasta, kannattaa laittaa kädet ristiin ja puhua siitä Jumalalle. Hän on luvannut auttaa niitä, jotka kääntyvät hänen puoleensa.

Jumalalla on monta tapaa auttaa. Useimmiten hän käyttää muita ihmisiä välikappaleenaan. Äitiä, kavereita, opettajaa tai ihan ketä vain.

Joskus asiat näyttävät menevän kuntoon itsestään. Silloinkin Jumalan näkymättömät sormet ovat olleet pelissä mukana.

Hän itse.

Jumalan suurin lupaus on hän itse. Hän on luvannut olla kaikkien ihmisten lähellä, niidenkin, joiden on vaikea uskoa häneen.

Jumalan läheisyys pitää meidät olemassa. Jos hän vetäisi läsnäolonsa pois, kaikki raukeaisi saman tien olemattomuuteen. Näin koko minun olemiseni lepää Jumalan varassa.

Eikä Jumalan läsnäolo lopu edes kuolemaan. Senkin jälkeen hän kantaa ihmistä. Hän pitää edelleen kiinni lupaamastaan ilosta ja avusta. Taivaassa ihmisen viimeisetkin kyyneleet pyyhitään ja hän pääsee sellaiseen iloon, jota on vaikea edes kuvitella tämän elämän aikana.

Yhden lupauksensa Jumala kuitenkin unohtaa siellä. Se on tämä viimeinen.

Ahdistus.

Elämä ei ole aina helppoa. Teemme monenlaisia virheitä ja joudumme opettelemaan asioita kantapään kautta. Jokaisella on joskus huonoa onneakin, joskus vielä aivan hirvittävän paljon.

Myös usko Jumalaan on toisinaan vaikeaa, kun on niin paljon asioita, joita emme ymmärrä. Tämä uskon ahdistuskin on osa kristityn elämää.

Lisäksi joudumme luopumaan monesta asiasta. Tämän tajuaa parhaiten, kun katsoo oikein vanhaa ihmistä ja miettii, mistä kaikesta hän on joutunut luopumaan. Menettämisten lista on pitkä. Kärjessä on ehkä ystäviä, puoliso, terveys ja nuoruus. Sitten tulee pienempiä menetyksiä.

Hyvistä asioista luopuminenkin kuuluu elämään. Se on sitä ahdistusta, jonka Jumala myös lupaa jokaiselle ihmiselle.

Onneksi hän antaa meille myös nuo kolme muuta lupausta, ilon, avun ja oman läsnäolonsa. Niitä tarvitaan erityisen paljon silloin kun ahdistuksen lupaus osuu omalle kohdalle.