Luojan lähellä

Reppuni jäi metroon. Hätäännyin. Siellä oli myös puhelin ja lompakko. "Mitä nyt teen?" Sitten suutuin itselleni: "Miten saatoin olla noin huolimaton ja tyhmä!"

Kymmenen minuutin päästä mieli oli huojentunut. Olin keksinyt soittaa puhelimeeni. Siihen vastasi minulle tuntematon nuori nainen, joka oli ottanut reppuni talteen. Antaessaan reppuani minulle hän kertoi, että oli edellisellä viikolla itse pudottanut lompakkonsa –ja saanut sen takaisin ystävällisen tuntemattoman ihmisen ansioista. "Antaa hyvän kiertää", hän sanoi minulle jatkaessaan matkaa.

Annetaan hyvän kiertää. Pidetään huolta toisista, vaikkei edes tunnettaisi heitä. Niin leviää taivasten valtakunta ihmisten keskuuteen.

Jos kynttilänpäivä keksittäisiin nyt, siitä tulisi varmaan lampunpäivä. Nimitys kynttilänpäivä tulee nimittäin siitä vanhasta tavasta, että sinä sunnuntaina vihittiin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Nykyään valo saadaan lampuista.

Päivän varsinainen ajatus liittyy valoon ja pimeään. Olet varmaan joskus yrittänyt etsiä pimeästä huoneesta jotain tavaraa tai kulkea ihan pimeässä. Tiedät, miten vaikeaa se on. Jeesus neuvoo kulkemaan valossa. Aika itsestään selvä neuvo! Kyseessä onkin vertauskuva.

Valo näyttää asiat sellaisina kuin ne ovat. Se viittaa hyvään ja oikeaan. Pimeä viittaa salailuun, siihen, että asiat ovat sellaisia, joita ei oikeastaan voi näyttää. Pimeä on pahan ja väärän vertauskuva. Raamatun neuvo "uskokaa valoon" tarkoittaa sitä, että ihmisten tulisi uskoa Jumalaan ja Jeesukseen.

Ihmiset tietävät, että pimeään kannattaa sytyttää valo, mutta elämän suhteen he eivät aina tiedä, miten pitäisi elää. Jeesuksen mukaan asia on jotakin yhtä yksinkertaista kuin valon sytyttäminen pimeään huoneeseen. Itsestään selvää, jos sitä vain mietimme.

Aina ystävää ei tunnista. Joskus se johtuu uusista vaatteista tai muuttuneesta ulkonäöstä. Joskus ystävä, tai esimerkiksi äiti, isä tai opettaja, käyttäytyy niin eri lailla kuin yleensä, että häntä ei meinaa tunnistaa. Se voi pelottaa.

Myrskyn keskellä soutavat Jeesuksen oppilaatkin pelästyivät Jeesusta, kun hän ilmestyi yllättäen kävelemään järven aalloille. Jeesus rauhoitti heitä sanoen: "Minä tässä olen, älkää pelätkö."

Mitenhän sitä osaisi ja muistaisi kertoa tuon saman rauhoittavan viestin ystävälle, silloin kun näkee, että oma käyttäytyminen pelottaa häntä. "Minä tässä olen. Älä pelkää. Olen se sinun tuttu ihminen."

Joskus on niin, että Jumalaakin on vaikea tunnistaa. Silloinkin voimme luottaa siihen, että Hän on se turvallinen taivaan isä, jollaisena olemme Hänet oppineet tuntemaan.

4. sunnuntai loppiaisesta: Jeesus auttaa hädästä Liturginen väri: vihreä Evankeliumi: Joh. 6: 16–21 Kun tuli ilta, opetuslapset menivät alas rantaan, nousivat veneeseen ja lähtivät kohti Kapernaumia, toiselle puolen järveä. Oli jo pimeä, eikä Jeesus vielä ollut palannut heidän luokseen. Tuuli puhalsi ankarasti, ja järvellä kävivät vaahtopäiset aallot. Kun he olivat soutaneet kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen stadionmitan verran, he näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät. Mutta Jeesus sanoi: »Minä tässä olen, älkää pelätkö.» He aikoivat ottaa hänet veneeseen, mutta samassa vene jo tuli siihen rantaan, jonne he olivat menossa.

Vilkas päivä: paljon tekemistä, ihmisten kohtaamista, erilaista auttamista. Päivän jälkeen on ihan väsynyt. Onko tilanne sinulle tuttu? Mitä teet kiireisten hetkien jälkeen?

Raamattu kertoo, että Jeesus meni paikkaan, jossa sai olla ihan yksin. Hän rukoili siellä.

Missä sinulla on paikka, jossa voit halutessasi olla yksin? Voisikohan rukoilu olla nykyäänkin ihmisten tapa hengähtää kiireen keskellä?

3. sunnuntai loppiaisesta: Jeesus herättää uskon Liturginen väri: vihreä Evankeliumi: Mark. 1: 29–39 Synagogasta he menivät suoraan Simonin ja Andreaksen kotiin. Jaakob ja Johannes olivat mukana. Simonin anoppi makasi kuumeessa, ja hänestä kerrottiin heti Jeesukselle. Jeesus meni hänen luokseen, otti häntä kädestä ja auttoi hänet jalkeille. Kuume lähti naisesta, ja hän alkoi palvella vieraitaan. Illalla, auringonlaskun jälkeen Jeesuksen luo tuotiin kaikki sairaat ja pahojen henkien vaivaamat. Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Hän paransi useita erilaisten tautien vaivaamia ja ajoi ulos monia pahoja henkiä. Hän ei antanut henkien puhua, koska ne tunsivat hänet. Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikkaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä. Simon ja hänen toverinsa riensivät etsimään Jeesusta ja löysivät hänet. He sanoivat hänelle: "Kaikki etsivät sinua." Mutta Jeesus sanoi: "Me lähdemme nyt täältä ja menemme naapurikyliin. Minun on saarnattava sielläkin, sitä vartenhan minä täällä olen." Niin hän lähti ja kiersi kaikkialla Galileassa, saarnasi synagogissa ja karkotti pahoja henkiä.