Käyttäjän arvio: 4 / 5

HyväHyväHyväHyväHuono
 

'Aikaisemmin me etsittiin jostain valmis hartaus ja luettiin se. Kaikki kertsiläiset piti kaameeta mekkalaa, kukaan ei tykännyt hartauksista. Me lopetettiin lukeminen ja sytytettiin kynttilät ja alettiin keskustelemaan. Viime kerralla me puhuttiin siitä kun mun kaveri menee riparille ja kastetaan siellä, se on pyytäny mua kummiks. Oli tosi hauskaa." (Anna)

Monet kerhonohjaajat ovat kokeilujen kautta löytäneet oman tapansa pitää hartauksia. Joillekin taas löytyy luonteva tapa heti alusta lähtien. Pääasia kuitenkin on, että kerhonohjaaja alusta alkaen rohkeasti ja ennakkoluulottomasti ottaa tehtäväkseen kerhohartauden. Siinä tilanteessa moni saattaa miettiä, osaako tehdä hartauden ja omaako tarpeeksi tietoa tai uskooko edes aina itse siihen mitä puhuu.

Jokainen meistä on joskus katsellut kuuta. Kuu valaisee yön pimeyttä. Tuossa valaisemisessa on jotakin hyvin inhimillistä. "Te olette maailman valo", sanoo Jeesus. Näin sanoen hän antaa -meille ihmisille melkoisen tehtävän. Meidän pitäisi heijastella Jumalan rakkauden valoa toisillemme. Välillä kuu on isompi ja välillä pienempi, joskus se pimenee kokonaan. Tai ei oikeastaan pimene, mutta emme näe sen maan tai pilven varjoon jäävää valoa. Niin myös meillä kaikilla on hetkiä, jolloin emme todellakaan jaksa olla iloisella ja rakastavalla mielellä.

Kuun heijastama valo ei ole lähtöisin siitä itsestään vaan auringosta. Kuun pimeneminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että aurinko olisi sammunut. Jumalan rakkaudesta lähtevän "maailman valon" ei tarvitse ihmisissäkään sammua, vaikka jokainen päivä ei niin loistava olisikaan. Se valo on olemassa ja valmiina tulemaan esiin. Mahdollisuus aloittaa aina alusta ja tulla epäonnistuneina Vapahtajan luo on hieno asia, jonka loputtoman rakkauden Jumala on meille antanut.

Jumala tietää meidän vahvuutemme ja heikkoutemme. Kerhonohjaajalla on hieno, etuoikeutettu tehtävä välittää viestiä armollisesta rakkauden Jumalasta ja puhua kerholaisista rukouksessa rakastavalle Taivaan Isälle.

 

Kerhohartauden merkitys

Suoritetussa kyselyssä kerhonohjaajilta kysyttiin, mikä heidän mielestään tekee kerhosta seurakunnan kerhon. Lähes kaikki 'vastaajat ilmoittivat seurakunnan kerhon tunnusmerkiksi hartauden. Muita tunnusmerkkejä olivat ilmapiiri sekä seurakunnan omistamat tilat, jossa kerho järjestetään.

Kerhonohjaajien mukaan hartaudet eivät ole tuttuja muista kerhoista ja ne mahdollistavat keskustelun kristinuskon keskeisistä asioista. Hartaus rakentuu kerhonohjaajien mielestä hiljentymisestä, laulusta, Raamatun lukemisesta, rukouksesta ja keskustelusta. Tärkeinä pidettiin myös kerhotilan järjestämistä hartautta varten (esim. kynttilät, tuolit).

Kyselyyn vastanneiden kerhoissa hartauksia pidetään joko kerhon alussa tai lopussa. Muutamat kerhonohjaajat painottivat, että hartauden pitäisi olla luonteva osa kerhoa eikä oma erillinen ohjelmansa. "Jokainen kerho on kuitenkin tavallaan hartaus kokonaisuudessaan. Kerhossa opetellaan toimimaan yhdessä seurakunnan jäseninä, ottamaan toisetkin huomioon, ymmärtämään mistä kristinuskossa on kysymys", totesi eräs kerhonohjaaja.
Hiljennytään hetkeksi

"Jos kerhossa pidetään hartaus, kerholaiset lopettavat kerhon", pelkäsi eräs kerhonohjaajilta tehtyyn kyselyyn vastannut. Jos niin todella kävisi, se osoittaisi kyseisen kerhonohjaajan tahtomattaan välittäneen oman asenteensa kerholaisille. Useamman vuoden kerhoa pitänyt kerhonohjaaja tietää, että hartauden pitämistä tulee harjoitella, sen pitämiseen on suhtauduttava innokkaasti ja sitä tulee pitää luontevana osana kerhokertaa. Tällöin hiljentymiseen totutaan ja siitä tulee yksi viikoittaisen tapaamisen kohokohta.

On selvää, että hiljentymiseen ja hartauteen liittyy aluksi paljon kysymyksiä ja ongelmia. Juuri peruskurssilla näitä kysymyksiä kuuluu esittää sekä etsiä niihin vastauksia.

 

Kerhoryhmän hiljentämisen

Kerhon ratkaisevimpia hetkiä eletään syksyn ensimmäisillä kokoontumiskerroilla. Silloin luodaan kerhon ilmapiiri sekä tavat ja rutiinit. Joidenkin asioiden kerholaiset toivovat pysyvän samanlaisina jokaisella kerhokerralla. Hartauden pitämisen ajankohta onkin syytä ratkaista jo ensimmäisellä kerralla. Suurta merkitystä ei ole sillä, onko hartaus heti kerhon aluksi vai loppupuolella. Tärkeää sen sijaan on, että hartaudet ja hiljentyminen ovat osa kerhon ohjelmaa ensimmäisestä kerrasta lähtien.

Kerho voi aikaa vaikkapa kynttilöiden sytyttämisellä ja kokoontumisella hartauden viettoon niiden ympärille, mikä monesti rauhoittaa villimpääkin ryhmää. Tällöin hartauden aihe voi toistua keskustelussa ja toiminnassa koko kerhon ajan.

Toinen mahdollisuus on kokoontua päättämään kerho hiljentymällä kun leikit on leikitty ja askartelut tehty. Monille voi olla hankalaa rauhoittua kesken hurjimman menon, joten ennen hartautta kannattaa leikkiä jokin vähän rauhallisempi leikki tai vaikkapa siivota kerhotila yhdessä. Rauhoittumista helpottaa myös valojen vähentäminen tai hiljainen, rentouttava musiikki.

Hartauden ei kuitenkaan tarvitse olla tuokio unen rajamailla, vaan sen voi toteuttaa myös keskustellen tai laulaen yhdessä.

 

Hartauden aiheen valinta

Tehdessään kausisuunnitelmaa kerhonohjaaja työskentelee kalenterin kanssa. Silloin on hyvä seurata myös kirkkovuoden tapahtumia. Kirkkovuoden aiheista ja jumalanpalveluksiin valituista teksteistä löytyy usein mainioita aiheita kerhohartauteen.

Hartauden aiheen voi löytää monesta muustakin lähteestä. Hartaudessa käytettävä teksti voi olla yhtä hyvin raamatun-kertomus, psalmi, aiheeseen sopiva runo tai vaikkapa satu.

Lisäksi PTK:n toimittamassa kerho-ohjelmistossa on jokaiselle viikolle valittu aihe ja valmis hartaus. Myös niitä soveltamalla saa omalle kerholleen sopivan hartauden.

 

Hartauden toteuttaminen

Hartauden toteuttamisessa erityisen tärkeää on, että hartauden ajankohdasta riippumatta kaikki kerhonohjaajat ja kerholaiset osallistuvat siihen. Jos toinen kerhonohjaaja esimerkiksi valmistelee leikkiä toisen pitäessä hartautta, aiheutuu turhaa rauhattomuutta.

Pelkistetyssä hartaudessa ei välttämättä tarvitse olla puhetta, joskus esimerkiksi musiikin kuunteleminen, laulu tai mietiskely saattaa riittää. Useimmiten varhaisnuorten ryhmät tosin kaipaavat hartaudelle muutakin sisältöä.

Kerhohartauden musiikki voi olla levyltä soitettavaa tai sitä voidaan esittää itse. Laulamisen kerhossa ei tarvitse olla akatemiatasoa. Pääasia on, että rohkeasti lauletaan. Esimerkiksi Laulutuuli-kirja sisältää hyviä hartauslauluja, joita voi harjoitella kasetin avulla.

Koko kerhokerta voi joskus, aiheesta riippuen, olla hartauden valmistelua. Kerhossa voidaan vaikkapa askarrella käsinuket, joilla sitten esitetään jokin Raamatun kertomus, tai kertomus voidaan näytellä itse. Tällöin hartaus on samalla mielikuvamatka Raamatun maisemiin.

Hartaus voi olla myös maalaamista, diakuvien tai filmin katselua. Hiljentymisen ja hartauden toteuttamisen keinoja rajoittaa vain mielikuvitus! Hartauden toteuttamiseen ja kerhoon yleensä saa hyviä vinkkejä myös Lasten Keskuksen kustantamista kirjoista "Kedolla ja Kaupungissa", "Kun Pietaria harmittily sekä "Lasten Kirkkovuosi".

 

"Kikattamiseen" suhtautuminen

On mahdollista ja jopa todennäköistä, että ensimmäisillä kerhokerroilla kerholaiset saavat "kikatuskohtauksia!" kesken hiljentymisen. Näin käy, koska ollaan täysin uudessa ja oudossa tilanteessa. Tilannetta helpottaa usein jo pelkkä asian toteaminen. Kerhonohjaaja voi sanoa: "Tämä on uusi juttu ja se vähän kikatuttaa, mutta se menee ohi kun totutaan". Näin kerhonohjaaja voi luontevasti puhkaista kerholaisten jännittämisen luoman kuplan.

Kerhonohjaajan haastava tehtävä onkin luoda hiljentymisestä turvallinen ja joiltakin osiltaan toistuva traditio, jota kerholaiset odottavat.

 

Hartausideoiden kokoaminen ja jakaminen

Kerhonohjaajan hartauden pitämistä on koulutusvaiheessa hyvä kannustaa harjoittelemalla. Kerhonohjaajien kurssilla tai tapaamisessa jokainen kurssillainen voi valmistaa hartauden esimerkiksi jostakin kirkkovuoden pyhästä tai jaettavasta esineestä (kynttilä, kello, kivi, tyyny, lankakerä jne.). Valmiit hartaudet kopioidaan ja jaetaan kaikille kurssilaisille materiaaliksi tuleviin kerhoihin.