HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

taviokuurna

Taviokuurnat tulivat
ensilumet sulivat.
Pakkanen taas jäätää
linnut etelämmäs häätää.

Pohjoisen lintu ei pelkää
kääntää kuvaajalle selkää,
mutta saada voi potretin
ja kuulla vienon konsertin.

Ukon sävy punavärin
naaras vihreä on järin,
hyvin marjaa mutustaa
ja kuvaajaankin tutustaa.

Pihlajassa marjaa riittää,
siitä kaunis lintu kiittää.
Siemenet on sille mieleen
malto sattuu tilhin kieleen.

Kuvaajilla koneet raksuu,
jutellaankin jotain paksuu.
Kuten tuosta siivosta,
joka näkyy hangella.

Kerrankin on kohde vakaa,
senhän jäyhä lintu takaa.
Kohta sormet palelee,
arat kotiin astelee.


Kuva: Elisabet ja Jouko Varonen