Kuljen vastasataneessa lumessa, toiveikkaana odotan valkoista joulua, eikä mulla pian ole koulua.
Mänty, vihreä salo ja valo, pimeyden suuri palo. Joulukuu
Tien varren lehmukset lumipitseissään, ojentelivat oksiaan, kurkottivat kohti taivasta.
Hautausmaan portti, kuusiaita, yllään luminen paita. Nöyrästi kumarsivat, kutsuivat kulkijaa, kynttilöitä polttamaan.
Joulukuussa lumi kuin pumpulia. Pimeässä valo kasvaa. Valo piristää meitä, ja levittää joulumieltä.
Kuvat: Tiitus Hopia. Tekstit: Päivi Hopia
Taviokuurnat tulivat Pohjoisen lintu ei pelkää Ukon sävy punavärin Pihlajassa marjaa riittää, Kuvaajilla koneet raksuu, Kerrankin on kohde vakaa,
ensilumet sulivat.
Pakkanen taas jäätää
linnut etelämmäs häätää.
kääntää kuvaajalle selkää,
mutta saada voi potretin
ja kuulla vienon konsertin.
naaras vihreä on järin,
hyvin marjaa mutustaa
ja kuvaajaankin tutustaa.
siitä kaunis lintu kiittää.
Siemenet on sille mieleen
malto sattuu tilhin kieleen.
jutellaankin jotain paksuu.
Kuten tuosta siivosta,
joka näkyy hangella.
senhän jäyhä lintu takaa.
Kohta sormet palelee,
arat kotiin astelee.
Kuva: Elisabet ja Jouko Varonen
Sitä odotellessa on kiva nauttia tuosta maan valkeudesta ja räpsiä kuvia. Niin teinkin ja tässä saalista:
Lapasella vuorattu peukku tykkää talvisäästä!
Pakkassäät olivat muovanneet kauniit jääpuikot järvenrantaan.
Pikkuveli oli taiteillut talven ensimmäisen lumiukon.
Kuvat: Pinja Lampinen