HuonoHuonoHuonoHuonoHuono
 

Hei!

Olen 13-w. likka, ja mulla on pieni (tai suuri) problem. Mä näyn kaikkien poikien silmissä rumana ja nörttinä, vaikka en oo. Usko pois! Ei ole kivaa katsoa seinäruususena, kun kaverit (kauniit sellaset) tanssii poikien kans ja roikkuu niiden kainaloissa... Jos voisit antaa pari hyvää vinkkiä, olisin ikuisesti kiitollinen!

-Onneton epäonnistuja-

Yksi asia tässä tilanteessa on erittäin hyvä. Se näet, että itse tiedät, mikä olet ja mitä et ole! Sitä sanotaan vahvaksi itsetunnoksi ja se taas on yksi yksilön elämän perustavia voimavaroja. Tiedät, että et ole "ruma etkä nörtti"! Hienoa!

Ihmettelen, miksi sinun pitäisi olla noin riippuvainen discosta?!? Ja miksi pitäisi olla siinä tilanteessa "poikien suosima"? Sinun ikäiselläsi tytöllä ei ole myöskään mitään syytä kiirehtiä "poikien kainaloon" - ei ainakaan discon ehdoilla ja siinä varsin kapea-alaisessa tunnelmassa! Kiirehtiminen näillä alueilla saattaa suorastaan jarruttaa sukupuoli-identiteetin tasapuolista kehitystä. Sanonnassa "liian paljon liian varhain" on viisautta.

Juuri nyt tässä tilanteessa suosittelen, että jätät discon, koska se tuottaa sinulle harmia. Huomaat kyllä, että et suinkaan ole ainoa, joka tulee hyvin juttuun ilman discoa. Sen sijaan suuntaudut muihin tarjolla oleviin elämisen asioihin.

Ymmärrettävästi minun on vaikea näin lyhyen kirjeen perusteella hahmottaa, mitä kaikkea kivaa ja tärkeätä olisi sinun ulottuvillasi. Niinpä suosittelisin, että hankkisit yhteyden johonkin ymmärtäväiseen aikuiseen, jonka kanssa voisit selvitellä tilannettasi ja juuri sinulle sopivia mahdollisuuksia. Lähinnä tulee tietysti mieleen omat vanhemmat? Tuntuisiko mahdolliselta keskustella heidän kanssaan? Sitten ovat seurakunnan ja kunnan nuorisotyöntekijät. He voisivat neuvoa käsillä olevia mahdollisia nuorten ryhmiä, esimerkiksi erilaisia harrastuspiirejä. Ja kuka tahansa tuntemasi kiva aikuinen, johon voisit luottaa. Voinhan minäkin - tosin sinua tuntematta - tehdä jotakin virike-ehdotuksia.

Oletko yhtään urheilullinen? Jos olet, niin sitten kyllä olisi tarjolla monenlaista: ryhmässä pelaamista, esimerkiksi koris ja lentopallo, suunnistus, edelleen retkeilyä, ratsastusta ja erittäin paljon muutakin liikunnallista. Näissä on myös se hyöty, että ne hoitavat ihmisen fysiikkaa, joka nykyisessä elämänmenossa hyvin helposti jää liian vähälle.

Yksilöllisempiä harrastuksia olisi esimerkiksi lukeminen. Oletko tutustunut paikkakuntasi kirjastoon ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin? Kirjallisuuden tutkimista ryhmissä, musan kuuntelua, elokuvakerhoja... Näissä myös tutustuisit moniin mielenkiintoisiin ihmisiin, joita vastaavia tuskin discokäynnit voivat tarjota. Ja sitten on tuo nykyihmisen laaja-alainen toiminta, tietokone, sen pelit ja internet. Tuntuisiko sellainen vetävältä?

Hyvin mielenkiintoinen ja paljon antava voi olla kirjeenvaihto (nykyisin myös sähköpostissa kirjoittaminen). Kysymys on vain siitä, miten saada sopiva kirjeenvaihtokumppani. Monet ovat löytäneet tällaisen kumppanin internetistä ja usein ihan eri puolelta maapalloa. Siinä tarvitaan kuitenkin kielitaitoa, joka yleensä on englanti. Aiheena on usein jokin harrastus. Esimerkiksi lemmikkieläimet, ratsastus, jokin askartelutyö, kirjallisuus, erilaiset elämänolosuhteet esimerkiksi koulunkäynnissä, kaukaisen maan kulttuuri, erilainen kotielämä yms. Valitettavasti täytyy tästä erinomaisesta mahdollisuudesta myös varoittaa. Jotkut ovat tulleet pahasti huijatuiksi, jopa vaarallisesti. Kumppani onkin osoittautunut aivan muuksi kuin minä hän on esiintynyt! Tässä suhteessa huomattavasti varmemmalla pohjalla on JiiPeen Kirjeloota.

Tässäpä tätä nyt jonkin verran. Ykköstärkeä asia on, että pääset irti tavoittelemastasi "discomenestyksestä". Suosittelemani keskustelu jonkun vanhemman henkilön kanssa on myös mahdollisuus, jota ei ole syytä jättää käyttämättä, vaikka voithan olla kyllä niin vahva tyttö, että selviät disco-ongelmastasi ihan itseksesikin

 

JiiPee 8•2003