Leffat

eilisen kuiskaus 1

 

Studio Ghibli tunnetaan parhaiten Hayao Miyazakin ohjaamista Naapurini Totoro ja Henkien kätkemä -elokuvista. Miyazakin lisäksi myös studion toinen perustaja Isao Takahata on elokuvaohjaaja.

Miyazaki jäi eläkkeelle ohjaajan työstä Tuuli nousee -elokuvan jälkeen. Ohjaajamestarin elokuvien suuri suosio tuo Suomeen myös muiden Ghiblin ohjaajien elokuvia.

Takahata ohjasi 25 vuotta sitten kauniin animaatioelokuvan Eilisen kuiskaus. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa joulukuun alussa.

Eilisen kuiskaus on kertomus nuoresta naisesta Taekosta. Hän työskentelee toimistossa Tokiossa, mutta kaipaa maaseudulle. Loman koittaessa hän suuntaakin Keski-Japaniin auttamaan maatilan töissä.

Lomamatkalla hän käy läpi elämänvaiheitaan viidesluokkalaisena koululaisena. Mieleen palaa ensimmäinen ihastus, eksoottisella ananaksella herkuttelu ja kuukautisten alkaminen.

Juttukaverikseen Taeko saa nuoren luomuviljelijän Toshion. Keskustelujen myötä hän saa ajatuksen maalle muuttamisesta.

Studio Ghiblin elokuvien vahvuus on henkilöhahmojen kuvauksessa. Taekosta rakentuu elokuvan myötä monitasoinen kuva. Toisaalta hän on 27-vuotias menestyvä toimistotyöntekijä, toisaalta hän on kaivannut jo lapsesta asti maalle.

Toinen studion vahvuus on maiseman kuvauksessa. Elokuvassa nähdään rinnakkain suurkaupunki Tokio mainosvaloineen ja maaseudun pitäjä Yamagata riisipeltoineen.

Hollywood-elokuviin verrattuna Eilisen kuiskaus on hidastempoinen, ja osa sen dialogeista on tavattoman pitkiä. Kahden tunnin elokuvan olisi hyvin voinut tiivistää puoleentoista tuntiin.

Omana aikanaan monet elokuvan ajatuksista ovat varmasti olleet mullistavia. Elokuva puhuu vahvasti luomutuotannon ja luonnon puolesta. Palopuheet eivät kuitenkaan herätä 25 vuoden jälkeen samanlaisia intohimoja kuin elokuvan julkaisun aikoihin.

4 starfi 12Isao Takahata
Studio Ghibli 1991
Kesto 1 h 58 min

 

eilisen kuiskaus 2

eilisen kuiskaus 3

sing 1

 

Illumination-studio tunnetaan parhaiten keltaisista pikkumiehistä, kätyreistä. Jouluna ensi-iltansa sai studion tekemä animaatioelokuva, jossa kätyreitä ei tällä kertaa nähdä. Sen sijaan valkokankaalla pomppii eläintarhan verran eri lajeja.

Päähenkilö Buster Moon on koala ja loistokkaan teatterin johtaja. Tosin hänen teatterinsa on konkurssin partaalla, sillä hänen viimeisimmät esityksensä eivät ole keränneet riittävästi lipputuloja.

Koalan lisäksi keskeisissä rooleissa ovat gorilla, piikkisika, norsu, hiiri ja possuja. He kaikki ovat tulleet kilpailemaan Busterin järjestämässä laulukilpailussa.

Painovirheen vuoksi kilpailun voittosummaan on eksynyt muutama nolla liikaa. Tuhannen dollarin palkinto on muuttunut sadaksi tuhanneksi. Suuri rahapalkinto houkuttelee paikalle monta kilpailijaa.

Singin parhaimmistoa ovatkin musiikkikappaleet. Elokuvassa kuullaan kymmeniä hittikappaleita eri vuosikymmeniltä. Lisäksi elokuvaa varten on tehty uutta musiikkia. Elokuvan aloittaa laulaja Stevie Wonderin esittämä vauhdikas kappale.

Suomeksi dubatussa versiossa laulut ovat alkuperäisten artistien esittämiä. Oman viehätyksensä olisi voinut kuitenkin tuoda suomalaisten dubbaajien esittämät kappaleet.

Suomalaisiksi ääninäyttelijöiksi on valittu lahjakkaita laulajia. Esimerkiksi Antti Lang, Anna-Maija Tuokko ja Jon-Jon Geitel tunnetaan lukuisista musikaalirooleistaan teattereissa. On suorastaan sääli, että he eivät pääse laulamaan elokuvassa.

Elokuvan animaatio on Hollywoodin tapaan värikästä ja vauhdikasta ilottelua. Henkilöhahmot muistuttavat erittäin paljon ihmisiä.

Esimerkiksi Rosita-possu on kuin ilmetty ihmisten suurperheen äiti. 25 pikkupossun äidin on haastavaa lähteä laulukilpailuun aamutuimaan. Ongelma ratkeaa kekseliäisyydellä, joka tarjoaa silmäkarkkia katsojille.

Sing ei huumorissa vedä vertoja kätyreille. Sen sijaan tunnelmaltaan Sing on hyvin samanlainen kuin Itse ilkimys -elokuvat. Elokuvan pohjavire on positiivinen, sillä se kehottaa epäonnistumisen jälkeen yrittämään uudelleen.

3 starfi 7Garth Jennings
Universal Pictures 2016
Kesto 1 h 48 min

 

sing 2

sing 3

satayksivuotias

 

Ruotsalaiset tunnetaan omaperäisistä elokuvistaan. Lastenelokuva Lasse Kreikassa ilmestyi pari vuotta sitten. Tänä jouluna ensi-iltansa sai varttuneemmalle väelle suunnattu Satayksivuotias, joka jätti laskun maksamatta ja katosi.

Elokuvan pääroolissa on 101-vuotias Allan. Pääroolin näyttelijä Robert Gustafsson on itse vasta 52-vuotias. Paksuilla kulmakarvoilla ja harottavilla hiuksilla näyttelijä on saatu vanhenemaan toiset 50 vuotta.

Gustafsson on elokuvan ehdoton tähti. Hän työskentelee näyttelemisen lisäksi koomikkona. Se näkyy hyvin elokuvassa. 101-vuotiaan liikkeet ovat kankeita, mutta pienillä ilmeillä ja eleillä saa aikaan kokonaisia tarinoita.

Tuore elokuva on jatko-osa kolme vuotta sitten ilmestyneelle elokuvalle Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Jatko-osassa ei juuri valoteta edellisen elokuvan tapahtumia, mutta se ainakin tulee selväksi, että edellisessä osassa Allan on karannut vanhainkodin ikkunasta ja matkustanut Balille.

Jatko-osan tapahtumien alku sijoittuu Indonesian paratiisisaarille. Allan kaivaa muuttolaatikostaan pullon Kansansooda-virvoitusjuomaa.

Pullo on peräisin kylmän sodan kaudelta, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto mittelivät voimistaan kaikilla kulttuurin aloilla. Yhdysvaltalaiset onnistuivat kehittämään Coca-Colan, farkut ja rock and rollin.

Neuvostoliitto halusi laittaa paremmaksi. Salaisessa laboratoriossa syntyi sattuman ansiosta juoma, jota kutsuttiin Kansansoodaksi.

Kaksoisagentti Allan juoksi vuorotellen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton puolella salakuljettaen tietoja suurmieheltä toiselle. Hänen mukanaan kulki myös pullollinen juomaa yhdysvaltalaisille.

Juoma peittosi Coca-Colan ja koukutti yhdysvaltalaiset. Se aiheutti kylmän sodan aikana riidan suurvaltojen välille. Myös vuosikymmeniä myöhemmin juoma kuumentaa tunteita. Kansansoodan hakeminen Googlesta herättää tiedustelupalvelu CIA:n huomion.

Tuore elokuva on ruotsalainen voimannäyte. Elokuvaa on kuvattu Ruotsin lisäksi Indonesiassa, Venäjällä ja Saksassa. Maisemat vaihtuvatkin säännöllisin väliajoin.

Elokuvan näyttelijäkaarti on erityisen runsas. Keskeisissä sivurooleissa esiintyy parikymmentä ihmistä. Roolivalinnat ovat osuvia. Esimerkiksi Neuvostoliiton Gorbatšovin näyttelijä näyttää hyvin paljon esikuvaltaan.

4 starfi 12Felix Herngren ja Måns Herngren
Nice Flx Pictures 2016
Kesto 1 h 48 min

eput elokuva 1

 

Tuore dokumenttielokuva kertoo suomalaisen Eppu Normaali -rockbändin tarinan sen alkuajoista nykypäivään. Yhtye on 40 vuotta kestäneen historiansa aikana nähnyt menestyksen ja sen varjopuolet.

Dokumentissa eniten äänessä ovat Syrjän veljekset eli isoveli Mikko ”Pantse” ja pikkuveli Martti. Heidän lapsuuden nahisteluista bändin historia alkaakin. Elokuvassa tulee hyvin esille se, miten Suomen menestyneimmäksi rock-bändiksi nouseminen saattoi olla pelkkää hyvien sattumusten summaa.

1970-luvulla isoveli Pantse perusti kaveriporukkansa kanssa bändin. Pikkuveli Martti seurasi isoveljen innostusta, eikä halunnut jäädä isoveljeään huonommaksi.

Martti perustikin Heimo Hämähäkki -yhtyeen, joka teki huumorimielessä hatusta heitettyjä kappaleita. Lopulta Pantsen ja Martin bändit yhdistyivät.

Elokuvassa käy myös mielenkiintoisesti ilmi, miten bändin nimi syntyi. Eräs bändin jäsenistä katsoi elokuvan Frankenstein Junior, jossa hullulle hirviölle annettiin Abby Normal -nimisen kuolleen ihmisen aivot.

Elokuvassa Abby Normal oli suomennettu Eppu Normaaliksi, jonka yhtyeen jäsenet päättivät hyvänä ideana napata yhtyeen nimeksi. Tämä epänormaalia tarkoittava suomennos kuvasikin hyvin bändin silloisia huumorimielellä ja vauhdikkaalla tempolla tehtyjä kappaleita.

Eput-elokuvassa tosin kävi myös ilmi se, että jossain vaiheessa yhtyeen historiaa yhtyeen kappaleet säveltänyt Pantse sai suostuteltua bändin vaihtamaan hieman rauhallisempaan rytmiin. Se saattoi olla yksi syy yhtyeen suosion kasvuun 1980-luvulla.

Elokuvassa edetään limittäin nykyajassa ja historiassa seuraten, miten bändi valmistautuu 40-vuotisjuhlakonserttiinsa tamperelaisella Ratinan stadionilla yhdessä sinfoniaorkesterin kanssa. Samalla muistellaan bändin vaiheita 1970-luvun lopulta vaihe vaiheelta ja levy levyltä.

Erityisen mielenkiintoista oli kuulla, mitkä ovat radiosta tuttujen Eppu Normaalin kappaleiden syntytarinat. Esimerkiksi Murheellisten laulujen maa -kappaleeseen Martti laittoi kaikki suomalaisuuden kurjimmat puolet. Kuuntelijat saattoivat huokaista, että heillä menee paremmin kuin kappaleessa.

Elokuvaa katsoessa yllättyy, miten moni kappale on Eppu Normaalin tekemä. Monet radiossa vielä nykyäänkin soivista ikivihreistä hiteistä ovat yhtyeen esittämiä.

Dokumenttielokuvaksi Eput on yllättävän menevä ja elokuvan tekijät ovat päässeet seuraamaan läheltä bändin jäsenten elämää. Yhtyeen nykyiset ja entiset jäsenet tuntuvat puhuvan suoraan katsojalle kertoessaan yhtyeensä historiasta elokuvaa varten kuvatuissa henkilöhaastatteluissa.

4 starfi sallittuSaku Pollari
Aito Media 2016
Kesto 1 h 45 min

 

eput elokuva 2

askartelu

pelitjaleikit

pyhatjuhlat

moniakulttuureja